| Yhteenveto: | Tämän laadullisen tutkimuksen tehtävänä oli tarkastella luokanopettajien asiantuntijuutta osana työhyvinvointiaan uransa induktiovaiheessa. Tutkimuksessa selvitettiin, millaiseksi opettajat kokevat asiantuntijuutensa merkityksen työuransa induktiovaiheessa ja mitkä tekijät tukevat ja haastavat työhyvinvointia. Tutkimusaineisto kerättiin yksilö- ja fokusryhmähaastatteluilla neljältä vasta vähän aikaa työelämässä olleelta luokanopettajalta joulukuun 2024 aikana. Aineiston analyysissä hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia fenomenologis-hermeneuttista lähestymistapaa hyödyntäen. Opettajat kokivat asiantuntijuutensa uran induktiovaiheessa epävarmaksi ja jatkuvasti kehittyväksi. Asiantuntijuus rakentui pääosin käytännön kokemusten myötä. Työhyvinvointia haastoi erityisesti kokemuksen puute, joka synnytti epävarmuutta ja heikensi luottamusta omaan osaamiseen. Toisaalta työhyvinvointia tukivat merkittävästi mentorointi, esihenkilön tuki sekä myönteinen työyhteisö. Näiden tukimuotojen avulla vasta työelämään siirtyneet opettajat kokivat saavansa varmuutta sekä tilaa ammatilliselle kasvulleen. Tutkimuksen perusteella uran induktiovaiheen opettajan asiantuntijuuden kehittymistä voidaan tukea vahvistamalla mentorointia, kehittämällä perehdytyskäytäntöjä ja tarjoamalla enemmän käytännön oppimismahdollisuuksia jo opettajankoulutuksen aikana. Uran induktiovaiheen opettajien tukeminen voi lisätä merkittävästi alan pitovoimaa. Tutkimuksen tulokset tarjoaa ajankohtaista tietoa, sillä opettajien työhyvinvointi ja asiantuntijuuden tukeminen ovat keskeisiä teemoja koulutusalan jatkuvassa kehittämisessä.
|
|---|