| Yhteenveto: | Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää tunnistavatko opettajat laskusujuvuudeltaan hitaiden 2. luokan oppilaiden tuen tarpeen matematiikassa. Varhaisten matemaattisten taitojen omaksuminen on tärkeää myöhempien taitojen kehittymisen kannalta ja laskusujuvuus onkin matemaattisten taitojen mittarina
sekä oppimisvaikeuksien ennustajana olennainen osataito. Lisäksi tutkielmassa
tarkastellaan, kehittyykö laskusujuvuus toisen vuosiluokan aikana eri tavalla hitailla laskijoilla, joilla tuen tarve matematiikassa on tunnistettu ja joilla tuen tarvetta ei ole tunnistettu.
Tutkimus toteutettiin hyödyntäen lukemisen ja laskemisen haasteita ja niiden päällekkäisyyttä selvittäneen FLARE-hankkeen aineistoa. Tutkimuksessa
tarkasteltiin 1.–2.-luokkalaisten oppilaiden laskusujuvuustestien tuloksia sekä
opettajilta kyselylomakkeen avulla kerättyjä tukeen ja tuen tarpeisiin liittyviä tietoja. Hitaiden laskijoiden tuen tarpeen tunnistamista tarkasteltiin ristiintaulukoinnin avulla ja tuen vaikuttavuutta eri ryhmissä toistettujen mittausten varianssianalyysin avulla.
Analyysien tulosten mukaan noin 40 prosentilla hitaista laskijoista tuen tarvetta ei tunnistettu matematiikassa. Tuen vaikuttavuutta tarkasteltaessa havaittiin, että ne hitaat laskijat, joiden tuen tarve oli tunnistettu, eivät eronneet laskusujuvuuden kehityksessä 2. luokan aikana niistä oppilaista, joilla tuen tarvetta ei
ollut raportoitu. Ryhmät erosivat kuitenkin taitotasoltaan sekä 2. luokan alussa,
että 2. luokan lopussa.
Tutkimus osoitti puutteita hitaiden laskijoiden tuen tarpeen tunnistamisessa, joskin hitaiden laskijoiden joukosta kaikista hitaimpien tuen tarve oli raportoitu. Varhainen ja oikein kohdentunut tuki on havaittu vaikuttavaksi oppimisen kannalta, minkä vuoksi olisikin tärkeää kehittää tuen tarpeen tunnistamista sekä mahdollisuuksia tarjota oikein kohdentunutta tukea varhaisessa vaiheessa.
|
|---|