| Yhteenveto: | Tässä tutkimuksessa tarkastelin, miten nuorten itselleen asettama koulutustavoite eli ylin koulutusaste, jonka nuoret suunnittelevat suorittavansa, muuttuu yläkoulun alusta toisen asteen opintojen loppuun. Tutkin myös, onko koulutus
tavoitteen muutos erilaista tytöillä kuin pojilla samalla aikavälillä. Lopuksi tutkin kouluun kiinnittymisen ulottuvuuksien yhteyttä nuorten asettamaan koulutustavoitteeseen 7. ja 9. luokan keväällä.
Tutkimuksessani hyödynsin Alkuportaat (Lerkkanen ym., 2006–2016) ja Koulupolku: Alkuportailta jatko-opintoihin (Vasalampi & Aunola, 2016–2024) seurantatutkimusaineistoja. Tutkittavien kokonaismäärä oli 2491. Hyödynsin neljänä eri mittausajankohtana kerättyä aineistoa: 7. luokan, 9. luokan, toisen asteen ensimmäisen vuoden ja toisen asteenkolmannen vuoden aineistoja. Analyysimenetelminä käytin toistettujen mittausten varianssianalyysia sekä t - testiä.
Tulokset osoittivat, että nuorten koulutustavoite muuttui tilastollisesti merkitsevästi ja noususuuntaisesti 7. ja 9. luokan välillä, mutta ei enää toiselle asteelle siirtymisen jälkeen. Tytöt ja pojat eivät eronneet toisistaan koulutustavoitteen
muutoksessa yläkoulun alusta toisen asteen loppuun. Lisäksi tulokset osoittivat, että koulutustavoitteen asettaneilla nuorilla oli 7. luokalla sekä toiminnallinen että kognitiivinen kouluun kiinnittyminen vahvempaa, kuin nuorilla, jotka eivät
olleet nimenneet mitään koulutustavoitetta. Vastaava yhteys löytyi 9. luokalla myös kognitiivisesta kouluun kiinnittymisestä.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että yläkouluiässä olisi tärkeää tukea nuorten kognitiivista kouluun kiinnittymisessä. Kognitiivisesti koulunkäyntiin kiinnittynyt nuori osaa arvostaa oppimista ja suhtautuu koulutukseen tärkeänä tulevaisuuden päämäärien saavuttamisessa.
|
|---|