| Summary: | Tutkielman tarkoituksena oli kuvata perehdytystä työssä oppimisen muotona ja selvittää
asiantuntijatehtävissä työskentelevien uusien työntekijöiden kokemuksia perehdytyksestä.
Tarkoituksena oli myös selvittää tutkittavilta kohdeorganisaatiossa toteutetun
perehdytyksen kehittämiskohteita.
Tutkimuskohteina olivat Suomen ympäristökeskuksessa korkeintaan noin puoli
vuotta työskennelleet tutkijat ja asiantuntijat. Tutkimus toteutettiin laadullisena
tutkimuksena; aineisto kerättiin 12 teemahaastattelulla ja sen käsittelyssä käytettiin
temaattista analyysia.
Tutkimustulosten perusteella laadukas perehdytys edellyttää perehdyttäjiltä
prosessiin sitoutumista ja sen yksilöllistä toteutusta. Onnistuneen perehdytyksen
keskeisinä tekijöinä on perehdyttäjien perehdytysosaaminen ja arvostava suhtautuminen
sekä perehdytykseen että uuteen työntekijään. Heikosti toteutettu substanssiperehdytys
voi aikaansaada tulokkaalle negatiivisia, kuten turhautumisen tunteita ja ohuesti
toteutettu työyhteisöön perehdytys ulkopuolisuuden tunteita. Suurimpia haasteita on
hyvin toteutetun perehdytyksen edellyttämä ajallinen resurssi, uusien työntekijöiden
yksilölliset osaamis- ja oppimistarpeet sekä puutteellinen perehdytyksen seuranta. Myös
uusien työntekijöiden itseohjautuvuuden asteessa ilmenevät erot vaikuttavat
perehdytyksen toteutukseen. Osa toimii itseohjautuvasti pakon edessä jäätyään vaille
kaipaamaansa perehdytystä ja osalle se on luontevaa tapa toimia. Tulokkaat toivovat
perehdytyksen alussa läsnä perehdytyksenä, vaikka arvostavatkin etätyöskentelyä.
Käytännön toimenpidesuosituksina perehdytyksen kehittämiseen ehdotetaan
tulokkaiden aiemman osaamisen tietoisempaa huomioimista, monipuolisten
perehdytyskeinojen käyttöä sekä jaksottamista ja joustoja. Perehdytysvastuun jakamista
suositellaan useammalle perehdyttäjälle. Lisäksi ehdotetaan säännöllisiä tilannekatsauksia
esihenkilön ja tulokkaan kesken sekä säännöllisempää seuranta- ja palautemenettelyä.
|
|---|