Sosiaalityöntekijän asiantuntijuus erityisen huolenpidon prosessissa

Tutkin maisterintutkielmassani lastensuojelulain mukaisen rajoitustoimenpiteen erityisen huolenpidon ja siihen liittyvän päätöksenteon asiantuntijuuden jäsentymistä lastensuojelun sijaishuollon sosiaalityöntekijän näkökulmasta. Erityistä huolenpitoa koskevan asiantuntijuuden tutkiminen on keskeistä,...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Manninen, Miia
Muut tekijät: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Department of Social Sciences and Philosophy, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2024
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/97398
Kuvaus
Yhteenveto:Tutkin maisterintutkielmassani lastensuojelulain mukaisen rajoitustoimenpiteen erityisen huolenpidon ja siihen liittyvän päätöksenteon asiantuntijuuden jäsentymistä lastensuojelun sijaishuollon sosiaalityöntekijän näkökulmasta. Erityistä huolenpitoa koskevan asiantuntijuuden tutkiminen on keskeistä, koska erityisellä huolenpidolla puututaan lapsen ja nuoren perusoikeuksiin ja lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on keskeinen rooli turvata lapsella olevien oikeuksien toteutuminen. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys rakentuu sosiaalityön yleisen ja lastensuojelun erityisen asiantuntijuuden pohjalle. Tutkimukseni aineistona toimii kaksi ryhmähaastattelua, joista toiseen haastatteluun osallistui kolme ja toiseen kaksi erityisen huolenpidon kokemusta omaavaa lastensuojelun sijaishuollon sosiaalityöntekijää kahdelta eri hyvinvointialueelta. Toteutin haastattelut puolistrukturoituna teemahaastatteluna ja analysoin aineistot käyttämällä teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Aineiston analyysini pohjalta sosiaalityöntekijän asiantuntijuus erityisessä huolenpidossa ja siihen liittyvässä päätöksenteossa edellyttää sosiaalityöntekijältä vuorovaikutukseen ja kohtaamiseen liittyviä taitoja, arviointitaitoja, työ- ja elämänkokemusta sekä eettisyyttä. Vuorovaikutus- ja kohtaamistaidot liittyvät sosiaalityöntekijän rooliin rajojen asettajana, jonka edellytyksenä on sosiaalityöntekijän kyky luoda nuoreen luottamuksellinen suhde. Arviointitaidot edellyttävät sosiaalityöntekijältä nuoren kokonaistilanteen tuntemusta ja liittyvät kykyyn arvioida, milloin nuori on erityisen huolenpidon tarpeessa ja, milloin nuorta voidaan tukea jollakin muulla sijaishuollon keinolla. Työkokemus vahvistaa sosiaalityöntekijän erityisen huolenpidon prosessin tuntemusta ja elämänkokemus kehittää sosiaalityöntekijän empatiakykyä, joka edesauttaa nuoren ja sosiaalityöntekijän välistä avointa suhdetta. Eettisyys liittyy sosiaalityöntekijän arvioihin ja kykyyn tunnistaa, milloin perusoikeuksiin puuttuminen on perusteltua lapsen edun kannalta.