| Yhteenveto: | Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää, millaista vuorovaikutusosaamista rauhanvälitysprosesseissa tarvitaan rauhanvälittäjien näkemysten mukaan. Tavoitteeseen vastattiin
kahden tutkimuskysymyksen avulla, joita olivat 1) millaisia ominaispiirteitä rauhanvälitysprosessilla on
vuorovaikutusprosessina rauhanvälittäjien näkemysten mukaan? sekä 2) millaista
vuorovaikutusosaamista rauhanvälitysprosesseissa tarvitaan rauhanvälittäjien näkemysten mukaan?
Konfliktien lisäksi myös rauhanvälitysprosessit rakentuvat ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa,
jolloin näiden prosessien ymmärtäminen vuorovaikutuksen ja niissä tarvittavan vuorovaikutusosaamisen
näkökulmasta on prosessien onnistumisen kannalta keskeistä.
Laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla viittä rauhanvälittäjää, jotka narratiivisissa
haastatteluissa kuvasivat kokemuksiaan jostakin onnistuneesta rauhanvälitysprosessista.
Analyysimenetelmänä käytettiin konstruktivistista ankkuroitua teoriaa, jonka avulla aineistosta saatiin
rakennettua vuorovaikutusprosessia ja vuorovaikutusosaamista rauhanvälitysprosesseissa kuvaava
jäsennys sekä vuorovaikutusosaamista kuvaava mallinnus. Tulokset osoittavat rauhanvälitysprosessia
vuorovaikutusprosessina määrittävän sen monivaiheisuus, monitasoisuus, tavoitteellisuus ja
haavoittuvaisuus. Rauhanvälitysprosessissa tarvittavaa vuorovaikutusosaamista puolestaan ilmentävät
luottamuksen, yhteisen ymmärryksen ja turvallisen vuorovaikutusilmapiirin rakentamisen prosessit.
Tuloksista ilmenee, kuinka nämä vuorovaikutusosaamista kuvaavat prosessit ovat yhteydessä toisiinsa
mahdollistaen omalta osaltaan toistensa rakentumisen.
Johtopäätöksinä voidaan todeta rauhanvälitysprosessien olevan vuorovaikutusprosesseina moniulotteisia
ja kompleksisia. Lisäksi osallistujien muodostaman ryhmän vuorovaikutusosaamisen voidaan nähdä
mahdollistavan sellaisia prosessin kannalta merkityksellisiä toimintoja, joiden saavuttaminen pelkästään
yksilön osaamiseen nojaamalla ei olisi mahdollista. Tutkimustulokset lisäävät rauhanvälitysprosesseissa
tarvittavaa ymmärrystä vuorovaikutuksen ominaispiirteistä sekä vuorovaikutusosaamisesta, joiden avulla
prosessien kehittäminen on mahdollista. Tuloksia voidaan hyödyntää myös rauhanvälitysprosesseissa
työskentelevien henkilöiden kouluttamisessa sekä heidän vuorovaikutusosaamisensa kehittämisessä.
Lisäksi tutkimuksen tuloksia erityisesti vuorovaikutusosaamisesta voidaan soveltaa muihin
konfliktinhallintaprosesseihin tarjoamalla näkökulmia siihen, millainen vuorovaikutus ryhmässä tai
tiimissä rakentaa konfliktin ratkaisemisen kannalta keskeistä vuorovaikutusosaamista.
|
|---|