| Yhteenveto: | Tulkitsen tässä tutkielmassa EU:ssa juuri voimaan tulleen tekoälyjärjestelmien käyttöä ensimmäisenä maailmassa kattavasti sääntelevän Artifical Intelligence Act -tekoälyasetuksen paikkaa osana laajempaa digimarkkinoiden ja tekoälyn sääntelyn maailmanpoliittista ja historiallista kontekstia, erityisesti Bradfordilaisen Bryssel-efekti teorian kautta. Osoitan teoriassa esitettyjä edellytyksiä soveltaen, mitkä tekijät voivat vaikuttaa kyseisen lakikokonaisuuden mahdollisuuteen käyttää unilateraalia vaikutusvaltaa myös EU:n sisärajojen ulkopuolella. Nykytiedon valossa voi perustellusti arvioida, että koska tekoälyasetus täyttää monet Bryssel-efektin keskeiset piirteet mutta on toisaalta joissain määrin myös niiden suhteen vajavainen, EU:n tekoälyasetus todennäköisesti kokee jonkinasteisen rajatun Bryssel-efektin. Tekoälyasetuksen osa-alueista Bryssel-efektin kannalta vahvimmat kandidaatit ovat tekoälyjärjestelmiä hyödyntävät tuotantoalat, jotka ovat samanaikaisesti globalisoituneita ja keskitetysti tuotettuja, ja jotka asettuvat asetuksen korkean riskin tai systeemistä riskiä sisältävän kategorian alaisuuteen. Näitä ovat esimerkiksi todennäköisesti tehokkaat yleiskäyttöiset tekoälyjärjestelmät kuten viimevuosina nopeasti suosituiksi tulleista kielimalleista tehokkaimmat.
|
|---|