| Summary: | Tutkielmassa selvitetään, mitä ja miten mediassa tunnustettiin kesän 2023 poliittisen skandaalin aikana.
Oletuksena on, että tunnustuksen käsite selittää yhteiskunnan moraalikamppailuja. Skandaalit syntyvät
normirikkeiden tullessa julki, ja medialla on merkittävä rooli skandaaleissa sopivan moraalin määrittäjänä. Asetelma tekee skandaaleista otollisia tutkimuskohteita median tunnustussuhteiden näkökulmasta.
Filosofiassa tunnustuksen käsite on vakiintunut, mutta journalismin tutkimuksessa käsitteeseen ei ole
kiinnitetty systemaattista huomiota. Tutkielmassa tunnustukselle ehdotetaan kolmea erityistä merkitystä:
1) persoonien tunnustaminen, 2) normatiivisten entiteettien tunnustaminen ja 3) omien tekojen tunnustaminen. Lisäksi huomioidaan lähikäsite tunnistaminen, johon tunnustuksen eri muodot vaikuttavat.
Aineiston analyysissa käytetään laadullista sisällönanalyysia ja Kenneth Burken dramatismia, jossa pyritään paljastamaan kielenkäytön taustalla vaikuttavat motiivit. Tässä tutkielmassa motiivien tulkitaan olevan tunnustussuhteita. Tutkielman aineisto koostuu Helsingin Sanomien mielipiteellisistä verkkoartikkeleista.
Kesän 2023 poliittinen skandaali syntyi kahdesta normirikkeestä, rasismista ja vääränlaisesta viestinnästä.
Poliitikkojen toiminnan kuvaamisessa korostuivat pelin ja teatterin metaforat. Rasismin tuomittavuutta
perusteltiin muun muassa mainehaitalla, jolla on ikäviä seurauksia puolueiden kannatuksella ja Suomen
taloudelle. Poliitikot pyrkivät vähättelemään virheitään, kun taas toimittajat painottivat tilanteen vakavuutta.
Tutkielman kontribuutio journalismin tutkimukselle on kahtalainen. Ensinnäkin työ on teoreettinen
avaus, jossa tunnustuksen käsiteen koko kirjoa pyritään hyödyntämään journalismin tutkimuksessa. Samalla tutkielma lisää ymmärrystä journalismin roolista yhteiskunnan moraalikamppailujen osapuolena.
|
|---|