| Yhteenveto: | Ennen koronapandemiaa etätyö oli monille organisaatioille vielä varsin tuntematon käsite. Pandemian aikana organisaatiot joutuivat kuitenkin löytämään uusia tapoja tehdä työtä ilman työntekijöiden läsnäoloa samassa tilassa. Pandemian jälkeen työelämässä on vakiintunut etätyökulttuuri, mutta osa työntekijöistä on myös palannut työskentelemään toimistolle. Koronapandemian jälkeinen hybridimalli, joka yhdistää etä- ja toimistotyön, on asettanut uusia vaatimuksia johtajille ja esihenkilöille heidän tiimiensä johtamisessa. Esihenkilöiden on hallittava tieto- ja viestintätekniikkaa ja sovellettava sitä tehokkaasti työntekijöihinsä. Vaikka digitalisaatio on vakiintunut henkilöstöjohtamisessa, ihmislähtöistä johtamista, joka korostaa vuorovaikutteisuutta, vastuullisuutta, hyvinvointia ja työn merkityksellisyyttä, painotetaan yhä enemmän. Moni esihenkilö kokee kuitenkin, ettei saa riittävästi tukea muutoksen hallitsemiseksi, mikä aiheuttaa kuormitusta ja työn hallinta ja vaatimus ei välttämättä täsmää.
Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää esihenkilöiden johtamisen kokemuksia hybridityössä sekä miten se vaikuttaa esihenkilön työhyvinvointiin, ottaen huomioon eettiset haasteet johtamisessa. Hybridityön myötä LMX on voinut muuttua ja tapa miten heijastuu se heijastuu esihenkilön päivittäiseen työhön tarkastellaan JDCS-mallin kautta. Vuorovaikutussuhteen tarkasteluun käytetään teoreettisena taustana LMX-teoriaa, johon on yhdistetty kuormittavuuden tarkastelu hyödyntäen JDCS-mallia. Tutkimus on suoritettu laadullisena tutkimuksena, jossa haastatteluaineisto kerättiin yhdestä organisaatiosta haastattelemalla yhdeksää henkilöä. Haastatteluaineisto on analysoitu sisällönanalyysin ja teemoittelun menetelmin. Tulokset kertovat, että vuorovaikutuksen merkitys korostuu hybridityössä, mutta se helpottaa osaltaan eettistä kuormitusta ja parantaa työhyvinvointita silloin kun esihenkilö saa tarpeeksi tukea.
|
|---|