| Summary: | Työssä oppiminen on tärkeää uusien asioiden omaksumisessa ja osaamisen ylläpitämisestä nykyisessä työelämässä, sillä työn sisällöt ja tekemisen muodot muuttuvat jatkuvasti. Etenkin terveydenhoitoala on ollut viimeisten vuosien ajan muutosten keskellä, jolloin tarve uuden oppimiselle on välttämätöntä. Tämän vuoksi työssä oppimisen tutkiminen on tärkeää etenkin edellä mainitulla sektorilla.
Tämän pro gradu -tutkielman tehtävänä on kuvata sairaanhoitajien työssä oppimista ja kokemuksia, joita oppiminen herättää. Tutkimuksessa käytetty aineisto on saatu Jyväskylän yliopiston Lähijohtaminen kestävän oppimisen edistäjänä työelämässä-tutkimushankkeen (JoKo) teemahaastatteluaineistosta. Haastateltavat ovat hankkeen kohdeorganisaation sairaalassa työskenteleviä sairaanhoitajia. Tutkimusaineisto on harkinnanvarainen otos hankkeen tutki-musaineistosta ja koostuu kymmenestä (N = 10) teemahaastattelusta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimustulosten perusteella informaali työssä oppiminen sairaalassa toteutuu pääsääntöisesti tekemällä yhdessä käytännön työtehtäviä ja yhteisen reflektion kautta. Oppimista tapahtui myös jonkin verran itsenäisesti. Työssä oppiminen koettiin usein innostavana, mutta kiire, tietotulva ja käytännön ongelmat muun muassa teknisten järjestelmien käytössä vähensivät mahdollisuuksia oppia uutta. Sairaanhoitajat kokivat työssään kognitiivista kuormitusta, ja tämä heikensi voimavaroja uuden oppimiseen.
|
|---|