| Summary: | Lihankulutuksen vähentäminen tunnistetaan keskeiseksi osaksi siirtymässä kohti kestävää ruokajärjestelmää. Siirtymässä on mukana monenlaisia toimijoita, joilla on erilaisia näkemyksiä siitä, miten muutos tulisi toteuttaa, ja erilaiset mahdollisuudet vaikuttaa siihen. Ruokavalinnat ovat hyvin henkilökohtaisia, lisäten jännitteitä ruokavaliomuutosta koskevassa julkisessa keskustelussa. Ilmastoruokaohjelma oli hallituksen aloite, jonka tarkoituksena oli tukea oikeudenmukaista ruokamurrosta Suomessa. Sitä ei kuitenkaan koskaan julkaistu, mikä johtui pääasiassa lihankulutuksen vähentämistä koskevista erimielisyyksistä. Tässä tutkielmassa selvitetään kehysanalyysin avulla, miten lihankulutuksen vähentämistä kehystettiin Helsingin Sanomissa ohjelman valmistelun aikana ja kenen ääni pääsi kuuluviin näiden kehysten kautta. Seitsemän kehystä tunnistettiin, kertoen keskustelun monipuolisuudesta. Useimmissa kehyksissä tunnustettiin muutoksen välttämättömyys. Tuloksista käy kuitenkin ilmi kahden vähemmistökehyksen kyky vastustaa muutosta, korostaen vakiintuneiden toimijoiden valtaa. Tämä heijastaa epäsuhtaisia valtasuhteita yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja yhtä oikeudenmukaisen ruokamurroksen haasteista.
Reducing meat consumption is recognised as a crucial aspect of transitioning towards sustainable food systems. The transition involves a wide range of actors with diverse perceptions about the trajectories and varying abilities to influence change. Food choices are deeply personal, contributing to heightened tensions in the public discourse surrounding dietary transition. The Climate Food Programme was a governmental initiative aimed at fostering sustainable food system transition in Finland. It was never published, primarily due to disagreements regarding the reduction of meat consumption. This study applies frame analysis to identify how the required reduction of meat consumption was framed in Helsingin Sanomat during the preparation of the programme and who had their voices heard through these frames. Seven frames were identified, indicating diverse perspectives on the matter. In most frames, the imperative for change was acknowledged. However, the findings reveal the ability of two minority frames to resist change, highlighting the power of incumbent actors. This reflects the unequal power dynamics in societal decision-making and challenges in achieving a just food transition.
|
|---|