Suomi toisena kielenä -oppikirjojen dialogit puhekieltä opettamassa

Tässä tutkielmassa analysoidaan kahden suomi toisena kielenä -oppikirjan dialogeja. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, millaista puhekieltä kirjoissa esitetään aikuisille kielenoppijoille. Tavoitteena on luoda katsaus yleisimmin esiintyvistä puhekielen piirteistä. Aikuisten kielenoppijoiden mahd...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Kuosmanen, Pinja
Muut tekijät: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Kieli- ja viestintätieteiden laitos, Department of Language and Communication Studies, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Kandityö
Kieli:fin
Julkaistu: 2024
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/95288
Kuvaus
Yhteenveto:Tässä tutkielmassa analysoidaan kahden suomi toisena kielenä -oppikirjan dialogeja. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, millaista puhekieltä kirjoissa esitetään aikuisille kielenoppijoille. Tavoitteena on luoda katsaus yleisimmin esiintyvistä puhekielen piirteistä. Aikuisten kielenoppijoiden mahdollisuudet käyttää suomen kieltä muualla kuin institutionaalisissa keskustelutilanteissa ovat harvinaisempia kuin lapsilla ja nuorilla, joten on mielekästä tutkia juuri aikuisille kielenoppijoille kohdennettua puhekielen opetusta. Tutkimuskysymyksiksi muotoutui tavoitteen mukaisesti kaksi kysymystä: 1. Millä keinoin oppikirjat pyrkivät rakentamaan dialogeja mallintamaan autenttisia keskusteluja? 2. Mitkä puhekielen piirteet korostuvat? Tutkimuksen teoria pohjaa sosiokulttuuriseen lähestymistapaan ja funktionaaliseen kieli- ja kielenoppimiskäsitykseen, jossa kieli nähdään vuorovaikutuksessa kehittyvänä. Näin ollen keskustelutilanteita mallintavat dialogit itsessään esittävät mallia vuorovaikutuksessa esiintyville rakenteille ja tilanteiselle kielenkäytölle. Tutkielman aineiston dialogit on valittu Oma Suomi 2- ja No niin! 1-oppikirjoista. Kuusi oppikirjadialogia on valittu niin, että ne tuovat esille sekä formaalin että epäformaalin tilanteen kielenkäyttöä. Menetelmänä käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jolla on luotu aineiston sisältöä tiivistävät yläluokat. Ensimmäisessä yläluokassa käsiteltävät dialogipartikkelit kuvataan niiden yleisimmin käytettyjen funktioiden avulla. Toiseen yläluokkaan kuuluvat kaikki muut aineistossa esiintyneet yleiskielestä poikkeavat ilmaukset, ja niiden funktioksi ilmeni puhekielisen vaikutelman luominen. Tutkimuksessa selvisi, että dialogeissa esiintyy kahden yläluokan alle sijoittuvat puhekielisyden ilmiöt: dialogipartikkelit ja puhekielistä vaikutelmaa luovat puhekielen piirteet. Dialogipartikkelit ja muut puhekieliset piirteet esiintyvät dialogeissa pääosin puhekielistä vaikutelmaa luomassa, vaikka eräässä dialogissa dialogipartikkeleilla pyrittiin opettamaan keskustelussa reagoimista.