| Yhteenveto: | Wearable Activity Trackers are built to influence and create change in human behavior. While the actual effectiveness is still a matter of debate, most research has focused on focus groups from a health perspective or individuals with the need to decrease sedentary behavior. This study aims on defining how wearable activity trackers influence the activity and recovery behavior of ultra endurance athletes. The research is a qualitative case study and the data collection method is semi-structured thematic interview. Five ultra endurance athletes highly engaged to wearable activity tracker usage were interviewed. The results suggest that wearable activity trackers do influence the activity and recovery behavior and change initiatives of ultra endurance athletes. The athletes were engaged with the actual metrics rather than the behavior change techniques, yet the trust grew gradually through evidence. They expressed major self-leadership and self-efficacy. Compliance with the wearable was visible when the subjective feeling matched. In other words, the behavior was self, not IT-lead and the individuals were able to transform wearable-driven behavior to self driven, turning external motivation to internal. Arguably, while wearables can support and reinforce change, they are unlikely to be the sole drivers of lasting behavioral modifications. Sustainable behavioral change with wearable activity trackers is a complex combination of self- and wearable-driven techniques and external enablers.
Puettavat aktiivisuusmittarit on suunniteltu vaikuttamaan ja luomaan muutosta ihmisten käyttäytymiseen. Niiden todellisen tehokkuuden ollessa edelleen debatin kohteena, useimmat tutkimukset ovat keskittyneet terveysnäkökulmasta tarkasteltuihin kohderyhmiin tai yksilöihin, joilla on tarve parantaa aktiivisuuttaan ja elintapojaan. Tämä tutkimus tarkastelee, miten puettavat aktiivisuusmittarit vaikuttavat ultrakestävyysurheilijoiden aktiivisuuteen ja palautumiskäyttäytymiseen. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus ja datankeruumenetelmänä on puolistrukturoitu teemahaastattelu. Haastateltavana oli viisi puettavien aktiivisuusmittarien käyttöön voimakkaasti sitoutunutta ultrakestävyysurheilijaa. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että puettavat aktiivisuusmittarit vaikuttavat ultrakestävyysurheilijoiden aktiivisuus- ja palautumiskäyttäytymiseen sekä
käyttäytymismuutosaloitteisiin. Urheilijat keskittyivät enemmän dataan kuin käy täytymisen muutostekniikoihin, mutta luottamus myös niihin kasvoi ajan myötä näyttöihin perustuen. He osoittivat merkittävää minäjohtamista ja minäpystyvyyttä. Puettavan aktiivisuusmittarin käytössä näkyi mukautuminen sen ohjaukseen silloin, kun subjektiivinen tunne vastasi mittareita. Toisin sanoen käyttäytymistä ohjasi itse henkilö, ei IT, ja yksilöt pystyivät muuttamaan puettavan aktiivisuusmittarin ohjaaman käyttäytymisen minävetoiseksi, muuntaen ulkoisen motivaation sisäiseksi. Vaikka puettavat aktiivisuusmittarit voivat tukea ja vahvistaa muutosta, ne eivät todennäköisesti ole kestävien käyttäytymismuutosten pääajuri. Kestävä käyttäytymisen muutos puettavien aktiivisuusmittarien avulla vaikuttaa olevan kompleksi yhdistelmä minä- ja mittarivetoisia tekniikoita sekä ulkoisia mahdollistajia.
|
|---|