| Summary: | Opettajan työhön kuuluva yhteistyön tekeminen vanhempien kanssa voi toisinaan joutua koetukselle. Kokkolassa heräsi huoli haastavasti käyttäytyvien oppilaiden määrän lisääntymisestä kouluissa ja siellä päädyttiin kouluttamaan kahden alakoulun opettajia TCM-ryhmänhallintamenetelmän (Teacher Classroom Management) käyttöön. Kokkolan yliopistokeskus Chydenius selvitti tämän pilotoinnin vaikuttavuutta. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, miten opettajat muuttivat vuorovaikutustapojaan vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä TCM-koulutuksen myötä ja millaisia merkityksiä tämä opettajien kokemuksien mukaan tuotti.
Tutkimukseni aineistona on yllä mainitun pilotoinnin yhteydessä fokusryhmähaastattelun (opettajia N=12, erityisopettajia N=4) keinoin kerätty aineisto. Analysoin valmiiksi litteroitua aineistoa laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Analysoinnin loppuvaiheissa Bronfenbrennerin ekologinen teoria ja systeeminen ajattelutapa jäsensivät ajatteluani, joten analysointi sai myös teoriaohjaavia piirteitä. Tutkimukseni on kvalitatiivinen ja lähtökohdiltaan fenomenologis-hermeneuttinen.
Opettajien kokemuksen mukaan heidän vuorovaikutuksensa laatu ja määrä vanhempien kanssa paranivat koulutuksen myötä. Opettajat kokivat, että hyvän huomaaminen kertaantui, sillä opettajien myönteisillä vuorovaikutustavoilla vanhempien kanssa oli heidän mukaansa positiivista merkitystä opettajalle itselleen, vanhemmille, oppilaalle sekä opettajan ja vanhemman väliselle suhteelle.
|
|---|