Esiopetusikäisten lasten käsityksiä menneestä ajasta

Tässä tutkimuksessa on tutkittu esiopetusikäisten lasten käsityksiä historiasta eli menneestä ajasta Tutkimukseni on kvalitatiivinen tutkimus, jonka lähestymistavaksi valitsin fenomenografian. Fenomenografia tutkii, miten ympäröivä maailma ilmenee ja rakentuu juuri yksilön, eli tässä tutkimuksessa e...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Niiles, Sari-Katja
Muut tekijät: Faculty of Humanities and Social Sciences, Faculty of Education and Psychology, Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Department of History and Ethnology, Department of Teacher Education, Historian ja etnologian laitos, Opettajankoulutuslaitos, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2024
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/94413
Kuvaus
Yhteenveto:Tässä tutkimuksessa on tutkittu esiopetusikäisten lasten käsityksiä historiasta eli menneestä ajasta Tutkimukseni on kvalitatiivinen tutkimus, jonka lähestymistavaksi valitsin fenomenografian. Fenomenografia tutkii, miten ympäröivä maailma ilmenee ja rakentuu juuri yksilön, eli tässä tutkimuksessa esiopetusikäisten lasten, tietoisuudessa. Tavoitteenani on löytää ja tuoda esille erilaisia tutkittavaan ilmiöön sanoitettuja ajattelutapoja. Historiakulttuuri on tässä tutkimuksessa informaatioaines, jonka pohjalta lapset rakentavat omaa käsitystään menneestä ajasta. Aineisto on kerätty kantahämäläisestä esiopetusryhmästä keväällä 2017. Puolistrukturoidut teemahaastattelut on toteutettu yksilöhaastatteluina esipetusryhmässä. Saadusta aineistosta nousseet ilmaukset on ryhmitelty merkitysyksiköiksi ja käsityksiksi. Analyysin viimeisessä vaiheessa kategorioita on yhdistelty vielä laajemmiksi ja abstrakteimmiksi ylätason kuvauskategorioiksi. Tässä tutkimuksessa niitä muodostui viisi. Esiopetusikäisten lasten käsitykset menneestä ajasta näkyvät vertailuna eroavaisuuksien ja yhtäläisyyksien kautta nykyaikaan, suvun historiana, tunteina, tiedonkeruuna sekä kulttuurin tuotteina. Historiakulttuuri kulkeutuu lasten elämään kuultuna, nähtynä ja koettuna. Keskeiseksi tekijäksi nousee myös yhdessä tekeminen sekä kokeminen.