”Politiikan ennätysnainen” Sanna Marinin karismaattisuus pääministerinä

Poliittisia johtajia arvioidaan usein karismaattisuuden perusteella. Karisma on jotain, mitä näkee tai aistii, mutta sitä on vaikea sanoittaa. Mitä karismalla tarkoitetaan, ja voiko sitä tutkia? Tässä tutkielmassa tarkastellaan entisen Suomen pääministeri Sanna Marinin karismaattisuutta. Tarkemmin h...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Ilmonius, Jirka
Muut tekijät: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Department of Social Sciences and Philosophy, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Kandityö
Kieli:fin
Julkaistu: 2024
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/94040
Kuvaus
Yhteenveto:Poliittisia johtajia arvioidaan usein karismaattisuuden perusteella. Karisma on jotain, mitä näkee tai aistii, mutta sitä on vaikea sanoittaa. Mitä karismalla tarkoitetaan, ja voiko sitä tutkia? Tässä tutkielmassa tarkastellaan entisen Suomen pääministeri Sanna Marinin karismaattisuutta. Tarkemmin huomio kohdistetaan siihen, miten Marinin karismaattisuus ilmenee uutisartikkeleiden kautta välittyvässä kuvassa, mikä toimii myös tutkimuskysymyksenä. Ajallisesti tutkielma sijoittuu Marinin ensimmäiseen vuoteen pääministerinä, alkaen hänen valinnastaan 8.12.2019 ja päättyen 9.12.2020. Tutkielman aineistona toimii Yle-uutisten artikkelit, joita valikoitui lopulliseen analyysiin kaksikymmentäneljä kappaletta. Tutkimusmenetelmänä on teoriaohjaava eli abduktiivinen laadullinen sisällönanalyysi. Analysoin uutisartikkeleita valitsemani teoreettisen viitekehyksen avulla, joka sisältää Max Weberin klassisen karismateorian lisäksi modernia teoretisointia karismasta. Taustalla vaikuttavat myös politiikan henkilöityminen ja medioituminen sekä sukupuolittunut valta ja johtajuus. Analyysin pohjalta voi todeta, että Sanna Marinia koskevista uutisista on löydettävissä karismaattisuuteen viittaavia tekijöitä. Marinin ensimmäinen vuosi pääministerinä oli koronapandemian värittämä, ja Weberin mukaan karismaattinen johtajuus nousee yhteiskunnan kriisitilanteissa esille. Marin näyttäytyy poikkeuksellisena johtajana, jolla oli läheinen suhde johdettaviinsa eli suomalaisiin. Marin toimi esikuvana, jonka tavallinen tausta herätti kansalaisissa kunnioitusta. Toisaalta Marin keräsi pääministerinä kritiikkiä perinteisen miespääministerin mielikuvien rikkomisesta, mutta häntä puolustettiin voimakkaasti sosiaalisessa mediassa. Nämä tekijät ovat karismaattisen johtajan tunnuspiirteitä. Jatkotutkimusta on kohdistettava naisjohtajiin, sillä karisman tutkimus on perinteisesti sukupuolittunutta.