”Siis ihmiset aina tarvitsevat toisiaan” ryhmätoiminnasta eväitä sosiaaliseen kotoutumiseen

Tutkielma on toteutettu yhteistyössä kaksisuuntaista kotoutumista edistävän järjestön kanssa. Tutkielmassa perehdytään järjestön organisoimaan pienryhmätoimintaan, jossa yksin maahan tulleet maahanmuuttajat sekä suomalaiset tapaavat viikoittain ja viettävät aikaa yhdessä kokaten. Tutkimuksen tar...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Kotala, Hilla
Muut tekijät: Faculty of Education and Psychology, Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Department of Education, Kasvatustieteiden laitos, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2024
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/93351
Kuvaus
Yhteenveto:Tutkielma on toteutettu yhteistyössä kaksisuuntaista kotoutumista edistävän järjestön kanssa. Tutkielmassa perehdytään järjestön organisoimaan pienryhmätoimintaan, jossa yksin maahan tulleet maahanmuuttajat sekä suomalaiset tapaavat viikoittain ja viettävät aikaa yhdessä kokaten. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa kyseiselle kotoutumista edistävälle järjestölle tietoa pienryhmän toiminnasta, sekä esittää tulosten pohjalta kehitysideoita toiminnan järjestäjille. Kyseessä on aineistolähtöinen etnografinen tutkimus, johon aineisto kotoutumista edistävästä pienryhmätoiminnasta kerättiin osallistuvan havainnoinnin keinoin. Pienryhmän tapaamisia oli yhteensä kymmenen, ja ne vaihtelivat kestoltaan tunnista aina viiteen ja puoleen tuntiin asti. Tutkija oli läsnä jokaisella tapaamiskerralla. Tutkimukseen osallistujat olivat 21–32- vuotiaita eri taustoista tulevia nuoria aikuisia, ja pienryhmätoiminnassa heitä oli mukana yhteensä kahdeksan. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin etnografista lähestymistapaa. Pienryhmätoiminnan eri ulottuvuudet rakentuivat yhteisen ajan vieton paikan sekä osallisuuden ympärille. Pienryhmätoiminnan keskeisenä paikkana oli osallistujien kodit sekä olohuoneen matto kunkin osallistujan kodissa, missä aikaa pitkälti vietettiin. Matto nähtiin huumorin ja yhteisten muistojen paikkana, kokoontumisen ja yhdessäolon paikkana, ruokailun paikkana sekä pelihetkien paikkana. Osallistujien osallisuutta toiminnassa lisäsi ohjaus ja tiedonanto, selkokielen käyttäminen sekä sopivan pieni ryhmäkoko.