| Summary: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia millainen on mukautettuun opetukseen
osallistuvien oppilaiden jumalakuva ja onko oppilaiden iällä, sukupuolella ja heidän
ominaispiirteillään (lähinnä henkisillä kyvyillä) yhteyttä heidän jumalakuvaansa sekä
eroaako heidän ja yleisopetukseen osallistuvien oppilaiden jumalakuva toisistaan.
Tutkimus toteutettiin Jyväskylässä ja Jyväskylän maalaiskunnassa niin, että tutkimuksiin
osallistui kaksitoista oppilasta luokka-asteilta 4-9. Jokaiselta luokka-asteelta tutkimukseen
osallistui sekä tyttö että poika. Kymmenen oppilasta oli luokiteltu psykologin lausuntojen
mukaan henkisiltä kyvyiltään heikkolahjaisiksi. Yksi poika oli luokiteltu "jonkin verran
keskitason alapuolella" olevaksi ja yhden tytön henkisistä kyvyistä ei ollut mainintaa.
Tutkimusmenetelmänä oli teemahaastattelu. Jokaiselle oppilaalle tehtiin vielä jälkeenpäin
uusintahaastattelu,jonka yhteydessä tehtiin tarkentavia kysymyksiä varsinaisen haastattelun
aikana epäselviksi jääneistä kohdista. Uusintahaastattelun tarkoituksena oli myös selvittää
niitä kysymyksiä, joita heräsi jälkeenpäin varsinaista haastattelua purettaessa. Oppilaiden
ominaispiirteiden selvittämiseksi tutkija haastatteli jokaisen oppilaan opettajaa ja tutustui
oppilaiden koulusiirtopäätöksiin sekä psykologien lausuntoihin.
Tutkimustulosten mukaan mukautettuun opetukseen osallistuvien oppilaiden jumalakuva
on hyvin pitkälle samanlainen kuin yleisopetuksessakin olevilla oppilailla. Näyttääkin siltä,
että oppilaiden lievä henkisen kehityksen viivästymä ei niin oleellisesti vaikuta heidän
jumalakuvaansa, että se selkeästi ja yleisesti poikkeaisi yleisopetuksessa olevien oppilaiden
jumalakuvasta. Tutkimukseen osallistuneista oppilaista yhdellä tytöllä ilmeni kuitenkin
jumalakuvassa muista poikkeavia piirteitä, jotka olivat sekä ristiriitaisia että hämmennystä
herättäviä. Kaikesta huolimatta tytön jumalakuva oli myös myönteinen ja Jumalaan
luottava.
Iällä näytti olevan vaikutusta oppilaiden jumalakuvaan, sillä ala-asteella olevat oppilaat
mm. asennoituivat myönteisemmin Jumalaan, ajattelivat enemmän Jumalaa, uskoivat
selvemmin Jumalan olemassaoloon ja uskoivat Jumalan toimivan enemmän kuin
yläasteelaiset. Yläasteella olevilla esiintyi taas enemmän epäilyä ja kriittisempää asennetta
Jumalaa kohtaan.
Sukupuolella oli hieman vaikutusta oppilaiden jumalakuvaan, sillä tytöillä oli hieman
myönteisempi kuva Jumalasta kuin pojilla. Tytöt mm. uskoivat enemmän Jumalan
olemassaoloon ja liittivät Jumalaan useammin myönteisiä ilmauksia kuin pojat. Tytöt
esittivät myös määrällisesti hieman enemmän mielipiteitä Jumalasta kuin pojat.
Ala-asteella olevat oppilaat suhtautuivat pääasiassa myönteisesti sekä uskonnonopetusta
että Jumalaa kohtaan. Tällaisen myönteisen asennoitumisen johdosta uskonnonopetuksen
toteuttamiselle onkin olemassa hyvät perusedellytykset varsinkin ala-asteella. Sen sijaan
yläasteelaisten epäilevämpi Ja kielteisempi asennoituminen asettaa heidän
uskonnonopetuksen toteuttamiselle suurempia haasteita.
|
|---|