| Yhteenveto: | Tutkielmassa analysoidaan vuonna 2019 ilmestynyttä The Lighthouse -nimistä kauhuelokuvaa, jonka on ohjannut Robert Eggers. Tekstissä etsitään vastausta kysymykseen millaisilla tavoilla Prometheus- ja Proteus -myytit näkyvät kyseisen elokuvan kahdessa päähenkilössä keskittyen erityisesti kauhumaiseen estetiikkaan. Aivan aluksi selvennetään tutkielman tutkimusasetelmaa, sekä kuvaillaan käsiteltävää elokuvaa ja myyttejä.
Estetiikkaa käsitellään ylevän sekä unenomaisuuden kannalta, ja niitä käytetään elokuvassa vallitsevan tunnelman sekä kummankin hahmon kohdalla vallitsevan esteettisyyden analyysissä. Erityisesti ajatusten tukena käytetään Edmund Burken ajatuksia ylevästä. Lisäksi tutkielma sisältää pohdintaa siitä, miten myytit ja kauhu toimivat yhdessä.
Tutkielmassa peilataan Prometheusta ja Proteusta elokuvassa esitettyihin roolihahmoihin analysoiden heitä vähän kokonaisvaltaisemmin. Seuraavissa analyyseissä keskitytään tarkemmin kolmeen toisistaan poikkeavaan elokuvan kohtaukseen, jotka ovat tarinan kannalta tärkeitä. Myytit näkyvät niissä eniten, minkä lisäksi valintaan vaikutti myös kohtauksen esteettisyys. Ensimmäisessä kohtauksessa vanha Thomas pitää uhkaavan monologin nuorelle Thomasille. Toisessa kohtauksessa keskitytään lyhyeen hetkeen, jolloin elokuvassa on käytetty inspiraationa Sascha Scheinerin maalausta. Kolmannessa analyysissä käsitellään elokuvan lopussa esitettyjä aiheen kannalta tärkeitä tapahtumia.
Päätännössä katsotaan, mihin johtopäätelmiin tutkielmassa on tultu materiaalien pohjalta ja pohditaan, miten valittu viitekehys on toiminut Prometheus- ja Proteus -myyttien kautta teoksen analyysissa. Lisäksi otetaan esiin tutkielman ulkopuolelle jääneitä elokuvan teemoja, joita voisi myös tutkia tarkemmin.
|
|---|