Eläkeiän indeksointi elinajanodotteeseen Suomen eläkejärjestelmän automaattiset vakautusmekanismit

Elinajanodotteet ja eliniät ovat kasvaneet voimakkaasti viimeisen vuosisadan aikana. Elinaikojen kasvu yhdistettynä syntyvyyden laskuun aiheuttaa ongelmia Suomen eläkejärjestelmän kaltaiselle järjestelmälle, jossa eläke karttuu ennalta määrättyjen sääntöjen mukaan ja jossa työssäkäyvä sukupolvi pääs...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Tyrväinen, Satu
Muut tekijät: Kauppakorkeakoulu, School of Business and Economics, Taloustieteet, Business and Economics, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2023
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/87322
Kuvaus
Yhteenveto:Elinajanodotteet ja eliniät ovat kasvaneet voimakkaasti viimeisen vuosisadan aikana. Elinaikojen kasvu yhdistettynä syntyvyyden laskuun aiheuttaa ongelmia Suomen eläkejärjestelmän kaltaiselle järjestelmälle, jossa eläke karttuu ennalta määrättyjen sääntöjen mukaan ja jossa työssäkäyvä sukupolvi pääsääntöisesti rahoittaa eläkkeellä olevien eläkkeet. Suomessa on vuosina 2005 ja 2017 tehty eläkeuudistukset, joiden tarkoituksena on sopeuttaa eläkejärjestelmää väestörakenteen muutoksiin pitkällä aikavälillä automaattisten vakautusmekanismien, elinaikakertoimen ja elinajanodotteeseen sidotun eläkeiän, avulla. Elinajanodotteen kasvua on ollut tapana aliarvioida, minkä lisäksi periodikohtaisen elinajanodotteen käyttö on yleisempää. Periodikohtaisen odotteen laskemiseen käytetään laskentavuoden kuolleisuuksia, jolloin elinajanodote jää todellisia elinaikoja pienemmäksi. Todellisia elinaikoja ennustaa kohorttikohtainen elinajanodote. Vuoden 2017 eläkeuudistuksessa esitelty automaattinen vakautusmekanismi, eli elinajanodotteeseen sidottu alin eläkeikä, vaikuttaa eläkeikiin ensimmäisen kerran vuonna 2030. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, tuottaako uusin väestöennuste uutta tietoa verrattuna vuoden 2017 eläkeuudistuksen aikaisiin ennusteisiin erilaisten indeksointitapojen mukaisten eläkeikien kehittymisestä. Aineistona käytetään Eläketurvakeskuksen vuoden 2022 väestöennusteen 63-vuotiaan periodi- ja kohorttikohtaista elinajanodotetta sekä 65-vuotiaan periodikohtaista elinajanodotetta. Tulosten mukaan uusimmalla väestöennusteella saadut eläkeiät eivät eroa huomattavasti vertailulaskelman tuloksista. Tähän vaikuttaa vertailtujen indeksointitapojen perustuminen elinajanodotteen suhteelliselle muutokselle. Lisäksi kohorttikohtaista elinajanodotetta käyttämällä eläkeiät ovat alhaisemmat kuin periodikohtaisella odotteella, mikä on päinvastaista kuin muiden eläkeiän elinajanodotteeseen sitoneiden maiden indeksointitavoilla ja mihin on myös syynä Suomen suhteelliselle muutokselle perustuvat indeksointitavat.