| Yhteenveto: | Maisterintutkielmani tutkii suomalaisten kieltenopettajien opetusteknologian käytön syitä, ja näiden
suhdetta opetusteknologiaan uskomusten ja asenteiden kautta. Tutkielman taustalla on havainto
opetusteknologian yleisyydestä ja pohdinta siihen liittyvästä opettajien pedagogisesta ajattelusta.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen, ja sen aineisto kerättiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina.
Aineisto analysoitiin teema-analyysin keinoin. Tutkimukseen osallistui kolme peruskoulun
kielenopettajaa erilaisista taustoista.
Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että kieltenopettajien teknologian käytön taustalla on monenlaisia
syitä ja monimutkaisia, ristiriitaisiakin pedagogisia ajatusprosesseja. Tutkimukseen osallistuneille oli
yhteistä teknologian käyttö sen monipuolisuuden vuoksi, mutta myös sen opettajan työmäärään
positiivisesti vaikuttavien tekijöiden takia. Opettajat kokivat teknologian erottamattomaksi osaksi
opettamiensa nuorten maailmaa, joka itsessäänkin riitti syyksi integroida teknologiaa opetukseen. Kaikki
teknologian käyttöön vaikuttavat tekijät eivät ole opettajien hallinnassa, sillä heitä ohjaa osaltaan koulun
resurssit, mutta myös mahdolliset koulun- tai kaupunginlaajuiset teknologian käyttöön liittyvät
linjaukset. Teknologiaan suhtauduttiin pääosin kriittisesti, eli sen pedagogista tarkoituksenmukaisuutta
pohtien, mutta teknologiataitojen opetukseen liittyvässä pohdinnassa oli myös paikoin epävarmuutta.
Tulosten perusteella opetussuunnitelma on tärkeä yhteinen opetusteknologian käytön ohjaaja, mutta
yksilön tasolla erityisesti opettajan omat digitaidot vaikuttavat sekä teknologian käyttöön että asenteisiin
sitä kohtaan. Tarkemmat linjaukset opetussuunnitelmassa voisivat selkiyttää teknologian roolia
opetuksessa. Tulosten pohjalta voidaan kuitenkin todeta, että aihe kaipaa jatkotutkimusta. Tutkielma voi
toimia hyvänä pohjana tällaisille tutkimuksille, sillä se valottaa opettajien teknologiasuhdetta tavalla, jota
ei ole tutkittu aikaisemmin.
|
|---|