Neuropsykiatrisesti oireilevien lasten vanhempien näkemyksiä yhteistyöstä varhaiskasvatuksessa

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin neuropsykiatrisesti oireilevien lasten vanhempien näkemyksiä yhteistyöstä varhaiskasvatuksessa. Lisäksi tutkimus pyrki selvittämään, millaisena vanhemmat kokevat oman roolinsa lapsen tuen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Tutkimus toteutettiin laadul...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Närhi, Jemina
Other Authors: Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Faculty of Education and Psychology, Kasvatustieteiden laitos, Department of Education, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Format: Master's thesis
Language:fin
Published: 2022
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/82794
Description
Summary:Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin neuropsykiatrisesti oireilevien lasten vanhempien näkemyksiä yhteistyöstä varhaiskasvatuksessa. Lisäksi tutkimus pyrki selvittämään, millaisena vanhemmat kokevat oman roolinsa lapsen tuen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin haastattelemalla viittä vanhempaa, joiden lapsilla oli ADHD:n tai autismikirjon häiriön oireita. Neljällä vanhemmista lapset olivat varhaiskasvatuksessa ja yhden lapsi oli jo koulussa. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysilla aloittaen aineistolähtöisesti, mutta analyysi sisälsi lopulta teoriaohjaavan tavan piirteitä. Tutkimus osoittaa vanhempien painottavan koulutusta varhaiskasvatuksen henkilöstön tietämyksen kehittymisessä ja osaamisessa tunnistaa tuen tarpeita. Vanhempien näkemykset heijastavat myös vuorovaikutuksen ja tiedonkulun merkitystä yhteistyössä. Pääosin vanhemmat kokivat olevansa yhteistyön tasavertaisia osapuolia, joita kuultiin lastensa asiantuntijoina. Yhden vanhemman vastakkainen kokemus puolestaan kertoi lapsen tuen puuttumisesta ja henkilöstön vanhempaa syyllistävästä suhtautumisesta. Kaiken kaikkiaan vanhempien näkemykset yhteistyöstä kertovat moninaisista kokemuksista, joissa saattoi olla vaihtelua yksittäisenkin lapsen varhaiskasvatuspolulla. Koulutus, vanhempien kuuleminen sekä avoin ja kunnioittava vuorovaikutus nousevat aineistosta merkittäviksi yhteistyötä määrittäviksi tekijöiksi.