| Summary: | Tutkielmassa tarkastellaan espanjalaisen taidemaalari Francisco de Goyan noitamaalausten sarjaa vuodelta 1798.
Tulkinnan työkaluna käytetään mallia, jota Anna Louhivuori on käyttänyt Charles S. Peircen laatiman teoriapohjan mukaan, ja jota hän käyttää väitöskirjassaan Myytit kuvina – Marc Chagallin 1. Pariisin kauden (1910-1914) maalausten strukturalistis-semioottista tulkintaa. Louhivuoren tutkimusmetodi perustuu pääluokkiin firstness, secondness ja thirdness, joita noudattamalla teosten tulkinta syvenee vaihe vaiheelta. Teoksia tulkitessa kiinnitetään huomiota toistuvuuksiin, yksityiskohtiin, rakenteellisiin seikkoihin ja ominaisuuksiin. Päämääränä on teossarjan mahdollisimman syvällinen ymmärtäminen.
Kuuden maalauksen sarjan lisäksi tarkastelun kohteena ovat Oikkuja- sarja ja Mustat maalaukset-sarja. Molemmat sarjat ovat valmistuneet samoihin aikoihin noitamaalausten kanssa, ja ne edustavat aiheiltaan ja maailmoiltaan samankaltaista synkkää todellisuutta. Sarjat tukevat toisiaan ja niiden yhteisvaikutuksen perusteella tehdään tulkinta noitamaalauksista tietynlaisena satiirisena esityksenä.
|
|---|