| Summary: | Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia kiintymyksestä ja sen puutteesta opettaja-lapsisuhteessa. Kiintymystä erityisesti lasten näkökulmasta on tutkittu paljon, mutta opettaja-lapsisuhteen kiintymys, sekä varsinkin sen puute kasvattajan kokemana on vähemmän tutkittu aihe. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa lisää tietoa aiheesta ja olla osaltaan mukana herättämässä keskustelua kiintymyksestä, sekä sen puutteesta opettaja-lapsisuhteissa. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli tuoda tietoisuutta kiintymyksellisistä opettaja-lapsisuhteista, jotta niitä voitaisiin hyödyntää tietoisesti varhaiskasvatuksessa.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Haastattelimme kuutta varhaiskasvatuksen opettajaa kolmesta Suomen keskisuuresta kaupungista. Analyysimenetelmänä oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja toteutimme tutkimuksen fenomenologisen lähestymistavan näkökulmasta.
Tämän tutkimuksen tulosten mukaan varhaiskasvatuksen opettajien opettaja-lapsisuhteen kiintymyksen kokemuksissa painottui lapsen kohtaaminen. Kiintymyksen suoranaista puutetta varhaiskasvatuksen opettajien kokemana ei ilmennyt, vaan tilanteita lähestyttiin aina ammatillisesti. Lapsen kohtaamisen kuvattiin olevan myös kiintymystä vahvistava tekijä, kun taas kiintymystä haastavana tekijänä koettiin olevan lapsen haastava käytös. Kiintymyksellisen opettaja-lapsisuhteen seurauksien nähtiin liittyvän lapsen kokemaan turvallisuuteen, ja puutteen seuraukset painottuivat lapsen kokemaan kelpaamattomuuteen.
|
|---|