| Yhteenveto: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata opettajien kokemuksia yhteisopettajuuden merkityksestä ammatilliselle kehittymiselle toimijuuden ja ammatillisen identiteetin näkökulmasta. Lisäksi tarkoituksena oli täydentää tutkimuksellista aukkoa yhteisopettajuuden tutkimuksessa.
Tutkimuksen kohteena olivat alakoulun luokan- ja erityisluokanopettajien kokemukset. Tutkimukseen osallistui 11 opettajaa, kolme erityisluokanopettajaa ja kahdeksan luokanopettajaa, jotka toteuttivat kokoaikaista yhteisopettajuutta työssään. Aineisto kerättiin yksilö- ja parihaastatteluilla. Laadullinen tutkimus toteutettiin fenomenologisella lähestymistavalla ja aineisto analysoitiin teoria-ohjaavalla sisällönanalyysillä.
Tutkimustulokset olivat samansuuntaisia aiempien ammatillista kehittymistä koskevien tutkimusten kanssa, sillä yhteisopettajuus koettiin merkityksellisenä tekijänä ammatillisessa kehittymisessä. Yhteisopettajuus antoi mahdollisuuden reflektioon, mikä tuki sekä ammatillisen identiteetin kehittymistä että toimijuuden vahvistumista. Opettajien välille kehittyvä me-identiteetti muovasi oman identiteetin kehitystä.
Yhteisopettajuus muokkaa voimakkaasti ammatillista identiteettiä yhteisopettajuuteen ryhdyttäessä, sen aikana ja vielä jälkeenpäin. Vuorovaikutus ja reflektio auttavat opettajaa tunnistamaan oman toimijuutensa ja kehittämään ajatteluaan tasolle, jolle olisi yksin haastavaa päästä. Kuitenkin vallan jakautuessa epätasaisesti, toimijuus voi heikentyä.
|
|---|