| Summary: | Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisin eri tavoin alaikäisenä ilman huoltajaa maassa olevien lasten asuminen voidaan järjestää ja miten siinä on onnistuttu. Tutkielmassa asumisen järjestämistä tarkastellaan teoreettiskäsitteellisestä viitekehyksestä käsin, joka käsittää pakolaisuuden ja ilman huoltajaa maassa olevan lapsen määritelmät, pakolaislapsen polun kunnan asukkaaksi ja lasten asumisen järjestämisen Suomessa.
Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusaineisto koostuu yhdestä väitöskirjasta ja kuudesta tieteellisestä artikkelista. Tutkimusaineisto on englanninkielistä ja sisältää tutkimustietoa eri maiden käytännöistä järjestää lasten asuminen. Aineisto on analysoitu sisällön analyysimenetelmällä.
Tutkimustulosten mukaan lasten asumisen järjestämisen vastuu jakautuu kunnalle ja valtiolle. Asumisen järjestäminen kuuluu hyvinvointipalveluiden, sosiaalipalveluiden tai lastensuojelun alaisuuteen. Vastuullisia viranomaisia ja asumisenmuotoja on useita. Onnistumisia on koettu lasten asumisen järjestämisessä sijaishuollon kautta. Lasten resilienssistä eli sietokyvystä ja luovuudesta on raportoitu ja lapset ovat kokeneet asuinpaikkaan liittyvää yhteyden tunnetta. Haasteeksi on noussut lasten sijoitusten ja yksiköiden valvonnan ja työntekijöiden osaamisen puute. Vuosi 2015 koettiin useassa maassa haasteelliseksi asumisen järjestämisen kannalta, koska silloin Euroopan maat vastaanottivat paljon alaikäisenä ilman huoltajaa saapuvia lapsia.
Alaikäisenä ilman huoltajaa maassa olevien lasten asuminen järjestetään eri tavalla eri maissa. Asumisen järjestämisestä löytyi yhteneväisyyksiä, mutta myös omia painotuksiaan. Lasten asuminen voidaankin järjestää onnistuneesti monella eri tavalla eri hallinnon ja lainsäädännön alla.
|
|---|