| Yhteenveto: | Tässä kirjallisuuskatsauksena toteutetussa kandidaatintutkielmassa tarkastellaan
yksinäisyyttä Erik Allardtin hyvinvointiteorian kautta. Tutkielmassa tarkastellaan
yksinäisyydelle altistavia tekijöitä Allardtin hyvinvointiteorian kolmijakoa – elintaso
(having), yhteisyyssuhteet (loving), itsensä toteuttamisen muodot (being) –
hyödyntäen. Lisäksi on tarkasteltu erilaisia tapoja määritellä yksinäisyyden käsitettä.
Tutkielmassa käydään läpi myös suomalaisten yksinäisyyttä sekä sosiaalityön
suhdetta yksinäisyyteen Suomessa.
Yksinäisyydellä voidaan nähdä esimerkiksi negatiivinen sekä positiivinen
ulottuvuus. Lisäksi yksinäisyys voidaan jakaa emotionaaliseen ja sosiaaliseen
yksinäisyyteen. Yksinäisyydelle altistavia tekijöitä on monia, ja ne voivat kietoutua
toisiinsa. Yksinäisyyden riskitekijät voivat liittyä esimerkiksi yksilön
temperamenttiin mutta myös yhteiskunnan asenteisiin sekä yksilön taloudelliseen
tilanteeseen.
Tutkielman aineiston mukaan yksinäisyys on Suomessa yleistä, ja koronapandemian
aikana yksinäisyyden kokemukset ovat yleistyneet. Tutkielman aineiston perusteella
voidaan nähdä yksinäisyyden riskitekijöiden olevan moninaisia, ja riskitekijöiden
jakautuvan Allardtin hyvinvointiteorian kaikkiin kolmeen ulottuvuuteen.
Yhteiskunnan vaikutus yksinäisyyden riskitekijöiden ehkäisyssä näyttää ilmeiseltä,
joten myös sosiaalityön asema työssä negatiivisen yksinäisyyden haittoja vastaan on
keskeinen.
|
|---|