| Yhteenveto: | Tutkimus käsittelee allianssin syntymistä aikuissosiaalityön kontekstissa päihdeongelmaisten asiakkaiden ja sosiaalityöntekijän välillä. Tässä tutkimuksessa määrittelen allianssin
yhteistoimintasuhteena, joka rakentuu vastavuoroisessa vuorovaikutussuhteessa. Tutkimuksessa pyrin selittämään millaisia allianssin syntymistä tukevia mekanismeja sosiaalityöntekijän, ja päihteitä käyttävän asiakkaan välisessä työskentelyssä syntyy. Tutkimusta ohjaa KAIMeR-teorian sosiaalisten mekanismien
jäsennys, joiden avulla pyrin selittämään sosiaalityöntekijän allianssin syntymistä tukevia käytänteitä ja vuorovaikutukseen vaikuttavia tekijöitä. Sosiaaliset mekanismit jakautuvat haastamis-, riskinottamis-, vastakaiku- ja roolinylittämismekanismeihin. Tarkastelun kohteena on sosiaalityöntekijän toimintaa työskentelysuhteessa. Päihdesosiaalityö määrittyy tässä tutkimuksessa työskentelyorientaationa, jota toteutetaan aikuissosiaalityön palveluissa.
Tutkimustulosten mukaan sosiaalityöntekijöiden vuorovaikutus toimii interventiona, jolla he pyrkivät edistämään ja vahvistamaan
allianssia sosiaalisten mekanismien avulla. Mekanismeja aktivoivat voimat ovat yhteydessä toisiinsa muodostaen jännitekentän, jossa työntekijöiden arviointiin, havainnointiin ja reflektioon perustuvat vuorovaikutusvalinnat määrittävät vuorovaikutusinterventioiden luonnetta.
Tutkimuksen tulosten mukaisena johtopäätöksenä voidaan todeta, että sosiaalityöntekijöiden toimintaa ohjaavat valinnat ovat osin tietoisia ja osin tiedostamattomia ammatti-identiteettiin rakentuneita. Tietoisia professionaalisuuteen perustuvia valintoja täydentävät tiedostamattomat ammattieettiseen ja työkokemuksessa rakentuvaan toimijuuteen perustuvat toimintatavat.
|
|---|