| Yhteenveto: | Kandidaatintutkielmani tavoitteena oli selvittää, miten varhaiskasvatuksessa työskentelevät lastenhoitajat kokevat ja kohtaavat haastavasti käyttäytyvät lapset varhaiskasvatuksen kontekstissa. Lisäksi selvitän tutkimuksessani, miten haastavasti käyttäytyvät lapset vaikuttavat heidän ammatilliseen minäkuvaansa ja millaisia valmiuksia he kokevat saaneensa haastavien lasten kohtaamiseen koulutuksensa kautta.
Tutkimus toteutettiin haastattelemalla neljää keskisuomalaisessa päiväkodissa työskentelevää lastenhoitajaa ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Haastavaksi käyttäytymiseksi haastateltavat kuvasivat monenlaista käytöstä aggressiivisesta käytöksestä sisäänpäin kääntyneeseen, passiiviseen ja jopa masentuneeseen käytökseen. Keskeisimmiksi keinoiksi haastavan käyttäytymisen kohtaamiseen nousivat yhteistyö muiden aikuisten kanssa, ratkaisukeskeisyys ja lapsen vahvuuksien huomiointi. Ammatilliseen minäkuvaan haastavasti käyttäytyvien lasten kohtaamisen koettiin vaikuttavan lyhyellä aikavälillä negatiivisesti, mutta pitkällä aikavälillä positiivisesti. Koulutuksellisia valmiuksia haastateltavat kokivat saaneensa työuran aikana lisä- ja jatkokoulutuksesta eivätkä niinkään tutkintoon johtaneesta peruskoulutuksestaan. Työpaikoilla tapahtuva tarpeen mukainen täsmäkoulutus ja vertaiskeskustelu nähtiin merkittäväksi kouluttautumisen mahdollisuudeksi. Lasten haastava käyttäytymisen nähtiin lisääntyneen vuosien varrella ja haastateltavat katsoivatkin, että haastavaan käyttäytymiseen liittyvä koulutus tulisi sisältyä myös lastenhoitajien tutkintoon johtavaan koulutukseen.
|
|---|