| Summary: | Tässä pro gradu -tutkimuksessa tavoitteena oli kuvailla ja ymmärtää tutkittavien kokemusta siitä, miten vuoroasuminen on vaikuttanut heidän ja vanhempien väliseen suhteeseen. Tutkittavien kokemusten perusteella pyrittiin kuvaamaan tutkittavien suhdetta vanhempiin lapsena sekä aikuisena. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi vuoroasuneiden käsityksiä onnistuneen vuoroasumisen edellytyksistä vanhemmille sekä vuoroasuville lapsille. Aiemmat tutkimukset korostavat lasten ja vanhempien suhteen säilymisen tärkeyttä, jota haluttiin tässä tutkimuksessa tutkia aikuisen vuoroasuneen näkökulmasta. Kiinnostavuutta aiheeseen lisäsi aiemman tutkimustiedon vähäisyys.
Tutkimukseen osallistui harkinnanvaraisella otannalla valittuja lapsuudessa vuoroasuneita aikuisia. Yhdeksän tutkittavaa olivat iältään 23–32-vuotiaita. Aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla sekä analysoitiin temaattisen analyysin keinoin.
Tutkittavien kuvauksissa korostuivat vuoroasumisen aikana vanhempien tasapuolinen tapaaminen ja arjen jakaminen heidän kanssaan, tunne vanhemman välittämisestä sekä suhteen säilyminen molempiin vanhempiin. Isän rooli näyttäytyi aktiivisena vuoroasumisen aikana, esimerkiksi harrastusten ja vapaa-ajan vietossa. Tutkimuksessa ilmeni, että lapset olivat lojaaleja vanhemmilleen. Tutkittavat korostivat erityisesti lapsen edun toteutumisen tärkeyttä sekä lapsen kuulemista ikätasoisesti. Tämän lisäksi tärkeänä pidettiin lapsen uskallusta puhua ajatuksistaan, tunteistaan sekä kertoa mielipiteitään itseensä liittyvissä asioissa. Tutkittavien mielestä vuoroasuminen mahdollistaa vakaan ja hyvän suhteen molempiin vanhempiin, mikä kantaa aikuisuuteen saakka.
|
|---|