| Summary: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata alakoulun oppilaiden vanhempien kokemuksista kodin ja koulun yhteistyöstä silloin, kun lapsella on tuen tarvetta, ja hän käy koulua tehostetun tuen piirissä. Tutkimuksessa etsittiin vastauksia siihen, miten lapsen, vanhemman ja opettajan välinen vuorovaikutus tai mahdolliset koulun ulkopuoliset tekijät näyttäytyivät vanhempien kokemuksissa kodin ja koulun yhteistyöstä.
Tutkimuksen filosofisena taustana oli fenomenologis-hermeneuttinen tutkimustraditio. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kuutta vanhempaa, joiden yksi tai useampi lapsi saa tai on saanut tehostettua tukea oppimisensa ja koulunkäyntinsä tueksi. Haastattelussa käytettiin avoimen haastattelun periaatteita. Aineisto analysoitiin fenomenologis-hermeneuttisen analyysin keinoin.
Tutkimus osoitti, että vanhemman kokema osallisuus tehostetun tuen prosessissa auttoi häntä tukemaan lapsen koulunkäyntiä kotona ja vähensi vanhemman huolta lapsesta. Vanhemmat kokivat tärkeäksi varhaisen puuttumisen lapsen oppimisvaikeuksiin, ja arvostivat opettajan pedagogista osaamista ja lapsen yksilöllistä huomioimista koulussa. Aito kasvatuskumppanuus syntyi tiedon tasaisesta jakautumisesta vanhemman ja opettajan välillä. Vanhemmat arvostivat myös opettajan hyviä vuorovaikutustaitoja. Vanhemmat eivät kokeneet tehostetun tuen leimaavan lasta negatiivisesti.
Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että parhaimmillaan tehostettu tuki edistää inklusiivisen koulun pyrkimyksiä ja luo edellytyksiä kasvatuskumppanuuden kehittymiseen.
|
|---|