| Summary: | Tutkimuksen päämäärä on selvittää, miten sionismi on rakentanut (ja rakentaa) Israelin
kansakuntatarinan. Tutkimus tarkastelee sitä, miten ja millaisin keinoin identiteettiä
rakennetaan sionistisessa narratiivissa. Sionismi on Euroopassa syntynyt nationalismin
muoto ja poliittisena liikkeenä se on saanut alkunsa 1800-luvun lopussa. Aatteen
alkuperäinen päämäärä oli perustaa itsenäinen kansallisvaltio juutalaisille. Tämä tutkimus
tarkastelee projektin pohjaksi ja ympärille rakennettua kansakuntatarinaa sekä myöhempää
Israelin valtioon liittyvää identiteettiä koskevaa kerrontaa.
Tutkimuksen aineisto koostuu kansallisista symboleista, kansalaisuutta määrittelevistä
laeista sekä pääministereiden vuosina 1948–2018 pitämistä puheista. Aineiston analyysiin
käytän narratiivianalyysia, jonka toteutan Northrop Fryen narratiivilajien juonirakenteita
koskevaa teoriaa käyttäen.
Tutkimuksen perusteella sionismi näyttää rakentavan kansallista tarinaa pääosin romanssin
juonirakenteen mukaisesti. Lisäksi kerronnassa käytetään komediaa. Sionismi näyttäytyy
tutkimuksen valossa monin tavoin tyypillisenä nationalistisena aatteena, jossa kansakuntaa
rakennetaan omaa ainutlaatuisuutta, erityisiä arvoja ja myyttistä historiaa korostamalla.
Symboliikka, myytit ja traditiot rakennetaan juutalaista uskonnollista perinnettä käyttäen.
Samaistumista pyritään tekemään suhteessa länsimaihin samankaltaisia arvoja korostamalla.
Israel kuitenkin poikkeaa eurooppalaisista kansallisvaltioista suhtautumisessaan valtion ja
uskonnon yhteensovittamiseen. Tässä suhteessa Israel muistuttaa enemmän arabivaltioita,
joissa islamilla on korostetumpi asema. Poikkeuksellisen etnonationalistisen
kansallisvaltion Israelista tekee myös etnisen diversiteetin laajuus, joka näyttäytyy monissa
kohdin haasteena eheän, mutta samalla inklusiivisen kansakuntatarinan luomiselle.
Tutkimuksen valossa kansakunta näyttäytyy Andersonin (2007) määritelmän mukaisena
kuviteltuna poliittisena yhteisönä, jota rakennetaan tietoisesti tai tiedostamatta tietynlaisten
valintojen ja politiikan kautta. Ajoittain rajanvedon kriteerit ovat kuitenkin häilyviä.
Tutkimuksen perusteella kansallinen identiteetti näyttäytyy myös poliittisena
taistelukenttänä eri suuntauksia edustavien puolueiden ja ideologioiden välillä.
|
|---|