Hiljaisen diplomatian keinoin? Suomen suhteet Kiinan kansantasavaltaan 1984-1995

Tässä tutkielmassa käsitellään Suomen ja Kiinan suhteiden kehitystä kylmän sodan loppupuolelta Suomen EU- jäsenyyden alkuun asti. Vuonna 1950 Suomi oli ollut muiden Pohjoismaiden rinnalla yksi ensimmäisistä Kiinan kansantasavallan tunnustaneista länsimaista. Neuvostoliiton vaikutuksesta joht...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Laine, Kimmo
Muut tekijät: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Historian ja etnologian laitos, Department of History and Ethnology, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2021
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/76788
Kuvaus
Yhteenveto:Tässä tutkielmassa käsitellään Suomen ja Kiinan suhteiden kehitystä kylmän sodan loppupuolelta Suomen EU- jäsenyyden alkuun asti. Vuonna 1950 Suomi oli ollut muiden Pohjoismaiden rinnalla yksi ensimmäisistä Kiinan kansantasavallan tunnustaneista länsimaista. Neuvostoliiton vaikutuksesta johtunut Suomen ulkopolitiikan rajallinen liikkumavara piti yhteydenpidon kuitenkin vähäisenä aina Deng Xiaopingin uudistuspolitiikan kaudelle 1980-luvulle asti. Tutkimuksessa on käytetty Suomen ulkoministeriön arkistoaineistoja, joiden salassapitoaika on 25 vuotta. Kyseessä on vähän tutkitun aiheen ja aikakauden perustutkimus Suomen ulkopoliittisesta linjasta kansainvälispoliittisella murroskaudella. Aineisto koostuu pääasiassa Suomen Pekingin suurlähetystön raportoinnista sekä sen ja ulkoasiainhallinnon välisestä kirjeenvaihdosta. Tutkimuksessa analysoidaan suomalaisten diplomaattien ja ulkoasiainhallinnon virallisia käsityksiä Kiinasta ja maiden kahdenvälisistä suhteista. Suomi kuroi kiinni muiden maiden etumatkaa Kiina-suhteissa Mauno Koiviston kaudella ja se erottautui selvästi omasta viiteryhmästään, kun Tiananmenin aukion väkivaltaisuuksien jälkeen se ei muiden länsimaiden tapaan asettanut Kiinalle pakotteita. Kiinalaiset toivat 1990-luvun alkuvuosina arvostuksensa esille useita kertoja ja maiden välinen kauppa kasvoi räjähdysmäisesti. Suurlähetystön raportoinnissa korostui Kiinan sisäisen tilanteen asteittainen vakautuminen ja Kiinan tulevaisuuden potentiaali nähtiin kokonaisuudessaan positiivisessa valossa. Kaupan lisäksi mukaan tuli uusia yhteistyön muotoja, kuten puolustusala. Ihmisoikeuskysymykset nousivat keskusteluissa keskeiseen asemaan, kun EU-jäsenyyden lähestyessä Suomi alkoi sovittamaan ulkopolitiikkansa lähemmäksi muita länsimaita. Myös vierailuvaihto kasvoi voimakkaasti, lyhytaikaisesta Tiananmenin aiheuttamasta alennustilasta huolimatta. Suomen ulkoministeri ja pääministeri vierailivat Kiinassa ja Kiinan presidentti teki historiallisen ensimmäisen vierailun Pohjoismaihin, kun Jiang Zemin kävi Suomessa vuonna 1995.