| Summary: | Tutkielma käsittelee kiinalaisten sotateoreetikoiden Sunzin (n. 510 eaa.) ja Kiinan kansanarmeijan everstien Qiao Liangin ja Wang Xiangsuin (1999) sotataidollista ajattelua sodan ja talouden suhteesta.
Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia eri rooleja taloudelle on nähty kiinalaisessa sotataidossa. Samalla pyritään tunnistamaan teoreetikkojen näkemysten yhtäläisyyksiä ja eroja. Lisäksi tavoitteena on selvittää, miten teollisen aikakauden talousjärjestelmä ja sen mukainen sotataito näyttäytyivät Kiinassa 1800- ja 1900-luvuilla.
Tutkimuksessa on käytetty metodina laadullista sisällönanalyysia. Tutkimuksessa on sovellettu laadulliselle sisällönanalyysille tyypillistä työskentelymallia, jossa on ensin valittu mitä lähdemateriaalista tutkitaan. Tämän jälkeen on eroteltu aineksesta tutkittavat asiat, jonka jälkeen aineisto on teemoitettu. Tutkimuksen teemoittamisen viitekehyksenä on käytetty Alvin ja Heidi Tofflerin mallia jäsentää sodankäynnin historia kolmeen aaltoon. Mallin mukaan kaikki merkittävät muutokset sodankäynnissä ovat kytkeytyneet fundamentaaliseen muutokseen talousjärjestelmässä ja yhteiskunnassa. Tämän jälkeen on laadittu yhteenveto. Keskeisimmän tutkimusaineiston muodostivat suomeksi käännetty Sunzin Sodankäynnin taito ja everstien Qiao Liangin ja Wang Xiangsuin yhdessä kirjoittama Unrestricted Warfare. Tutkimus-kirjallisuuden muodostavat sotataitoa, taloushistoriaa ja Kiinan historiaa käsittelevät teokset.
Tutkimuksen tärkeimpänä havaintona voidaan pitää sitä, että 1) kiinalaisessa sotataidon ajattelussa on aina ymmärretty, että kansakunnan tai valtion talous asettaa rajat asevoiman koolle ja suorituskyvyille, ja 2) Taloudellinen hyötyminen tai taloudellisen hyödyn kiistäminen vastustajalta sotaa käymällä on tunnistettu kaikissa tarkasteluvaiheissa osaksi kiinalaista sotataitoa. Teoreetikoiden näkemysten merkittävin ero johtuu siitä, että Liang ja Xiangsui painottivat merkittävästi talouden roolia sodankäynnin ulottuvuutena ja talouden keinoja taloudellisen sodankäynnin välineinä. Sunzi ei tunnistanut taloutta sodankäynnin ulottuvuudeksi. Lisäksi havaittiin, että Kiina tunnisti 1800- ja 1900-luvuilla tarpeen modernisoida talouttaan ja asevoiminaan vastaamaan teollisen aikakauden vaatimuksia.
|
|---|