| Yhteenveto: | Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää, minkälainen on hyvä radioääni, ja minkälainen puolestaan huono radioääni. Lisäksi pyrkimys oli hahmottaa, millainen merkitys radion uutistoimittajan äänellä on työnantajille. Tutkimusta motivoi selvän tutkimusaukon täyttäminen, sillä esimerkiksi aiempaa tutkimusta radion uutistoimittajan äänen ja muun osaamisen suhteesta ei näyttänyt löytyvän. Tutkimukseen haastateltiin kolmea radion uutistoimittajien rekrytoinnista vastaavaa henkilöä kolmesta suomalaisesta mediatalosta. Kaikkien haastateltavien tunnistamisen mahdollistavat tiedot poistettiin tai muutettiin tässä tutkimuksessa. Nimettömyyden avulla pyrittiin saavuttamaan mahdollisimman totuudenmukaisia ja rehellisiä vastauksia tutkittavista teemoista. Haastatteluaineistosta pyrittiin aineistolähtöisen teemoittelun avulla hahmottamaan yhtäläisyyksiä eli useissa haastatteluissa toistuneita aiheita ja teemoja. Esiin nousseiden teemojen lisäksi huomioitiin myös tutkimuskysymysten kannalta relevantteja yksittäisiä vastauksia. Haastateltavien käsityksistä hyvästä radioäänestä hahmottui kaksi kaikkien jakamaa piirrettä, joita olivat äänen sopiva huomaamattomuus ja selkeä ilmaisu. Vuorostaan niin sanottuun huonoon radioääneen yhdistettiin esimerkiksi puheen epäselvyys ja puheviat. Radion uutistoimittajan äänellä on rekrytoinnin valossa merkitystä, mutta äänen saamaa lopullista painoarvoa on vaikea, ellei mahdotonta tulkita luotettavasti. Näyttäisi kuitenkin siltä, että radion uutistoimittajan ilmaisullisesti virheetön ääni on usein edellytys töihin pääsylle. Erityisen mielenkiintoisena tuloksena näyttäytyy hyväksi radioäänen piirteeksi mielletty äänen huomaamattomuus, sillä kyseessä on uusi tulos.
|
|---|