| Summary: | Yritysvakoilu on yleinen ilmiö ja siitä aiheutuu huomattavia tappioita sekä yksittäisille yrityksille että kansantalouksille. Sitä toteuttavat toiset yritykset, rikolliset hakkeriryhmät ja valtiolliset tiedustelupalvelut. Ilmiönä se on kasvanut
entisestään kylmän sodan päättymisen jälkeen, eikä mikään viittaa siihen, että
se olisi tulevaisuudessa vähenemässä. Osana globaalia maailmantaloutta myös
suomalaiset yritykset ovat alttiita yritysvakoilulle.
Yritysvakoilun estäminen käytännön tasolla kuuluu paitsi viranomaistoiminnan piirin, myös yritysten turvallisuustoimintojen vastuulle. Laittoman tiedonhankinnan keinot ja niiltä suojautuminen eivät kuitenkaan ole olleet juurikaan esillä yritysturvallisuutta, riskienhallintaa tai turvallisuusjohtamista koskevassa keskustelussa, tutkimuksessa tai kirjallisuudessa. Lisäksi vastatiedustelun ja yritysturvallisuuden rajapinta on epäselvä. Tämä johtuu pääasiassa siitä,
että vastatiedustelu on käsitteenä sisällöltään tuntematon yritysturvallisuuden
kontekstissa, ja se samaistetaan helposti vain valtiollisen turvallisuuden piiriin
kuuluvaksi asiaksi.
Yritysvakoilua ilmiönä on tutkittu Suomessa hyvin vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yritysvakoilussa käytettäviä menetelmiä ja vastamenetelmiä, sekä ilmiön tämänhetkistä tilannekuvaa Suomessa. Tutkimus
toteutettiin teemahaastatteluja hyödyntäen, ja haastateltavina oli kymmenen
asiantuntijaa viranomaisorganisaatioista, edunvalvontajärjestöistä ja yksityisistä
yrityksistä. Ilmiötä lähestyttiin haastateltavien subjektiivisten käsitysten vertailun kautta, ja käytetty tutkimusmenetelmä oli fenomenografinen.
Tutkimuksen perusteella yritysvakoilussa käytettävät menetelmät ja vastamenetelmät pystyttiin luokittelemaan perinteistä tiedustelulajijaottelua mielekkäämmällä tavalla, ja lisäksi saatiin arvokasta tietoa yritysvakoilun tämänhetkisestä tilanteesta sekä niistä ongelmakohdista, joita varautumiseen yleisellä tasolla liittyy.
|
|---|