Yhteenveto: | Suomen vanhustenhuollon laatu on ollut yhteiskunnallisen keskustelun keskiössä pitkään. Oma tutkimukseni pyrkii osallistumaan tähän keskusteluun nostamalla esiin kunnissa vallitsevaa ymmärrystä laadusta ja sen kehittämisestä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka laatu ja laatujohtaminen ymmärretään kunnissa, erityisesti kunnallisen vanhustenhuollon kentässä Tutkimuksesta saadut tulokset auttavat ymmärtämään laadun merkitystä kunnallisessa vanhustyössä sekä tekemään toimia laadun parantamiseksi.
Tutkimus on laadullinen ja sen aineisto koostuu kuuden perusturvajohtajan teemahaastattelusta. Tutkimukseeni on valikoitunut pieniä, alle 4500 asukkaan kuntia Keski-Suomen ja Pohjois-Savon alueelta. Keskeisin peruste aineiston rajaamiselle on ollut kuntien koko. Haastattelut on litteroitu ja analysoitu käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimuksen teoriatausta jakautuu kolmeen osaan, joita ovat yleinen laadun teoria, laatu julkishallinnossa yleensä ja laatu vanhustyössä.
Tutkimustulosten mukaan kunnissa laadulle annetaan sille kuuluva painoarvo. Laatu on huomioitu kaikissa kunnissa ja se ymmärretään samalla tavoin. Asiakkaan toiveet ja palveluiden yksilöllisyys huomioidaan. Laatua ei kuitenkaan järjestelmällisesti pyritä kehittämään. Asiakaspalautteita kerätään, mutta niitä ei täysin hyödynnetä. Laadun kehittäminen tapahtuu pääasiassa henkilökunnan asenteiden ja työolojen kautta. Laadun kehittämisen teorioissa korostetaan koko organisaation osallistumista, sekä järjestelmällistä ja määrätietoista kehittämisotetta. Tutkimustulosteni mukaan tämä on edelleen keskeinen kehittämistehtävä kunnissa. Valtakunnallisia laatusuosituksia pyritään noudattamaan, mutta käytännössä jäädään suosituksista etäälle.
Tutkimukseni mukaan kunnallista vanhustyötä voitaisiin kehittää lisäämällä laadun suunnitelmallista kehittämistä sekä tehostamalla asiakaspalautteen keräämistä. Työntekijät ovat laadun kehittämisessä keskeisessä asemassa. Työn kehittäminen vaatii määrätietoista ja hyvin johdettua työotetta.
|