| Yhteenveto: | Tutkin tässä pro gradu -tutkielmassa Tuomas Akvinolaisen luonnonoikeusteoriaa käsiteanalyysin avulla. Tutkimus jakaantuu kolmeen osaan: historialliseen taustaan, itse teoriaan ja siihen liittyvään nykykeskusteluun. Pyrin valaisemaan historiallisen ja systemaattisen tarkastelun avulla Tuomaan luonnonoikeusteorian sisältöä. Tarkastelen kysymyksiä Tuomaan luonnonoikeusteorian metafyysisistä
edellytyksistä, normatiivisuudesta ja muuttuvuudesta, suhteesta ihmisen olemukseen, positiiviseen oikeuteen ja Jumalaan. Tuomaan teoria on itsenäinen synteesi, jossa yhdistyy Aristoteleen ja Augustinuksen ajattelun sekä muun filosofisen, teologisen ja oikeudellisen tradition aineksia. Tarkastelen Tuomasta keskiaikaisena skolastikkona ja systemaattisena filosofina, jonka ajattelu vaikuttaa edelleen nykyfilosofiassa. Tuomaan teorian mukaan luonnonoikeus heijastaa koko todellisuuden normatiivista metafyysistä järjestystä, josta Tuomas käyttää nimeä ikuinen laki. Ihminen kykenee luontaisten taipumustensa avulla osallistumaan luonnonoikeuteen kasvavana ja lisääntyvänä, aistivana ja etenkin järjellisenä olentona.
Luonnonoikeus merkitsee Tuomaan mukaan rationaalista partisipaatiota ikuiseen lakiin. Luonnontieteen kehitys, naturalismin kritiikki ja monikulttuurinen nykyaikainen yhteiskunta ovat johtaneet Tuomaan luonnonoikeusteorian uudelleenmuotoiluihin. Luon näihin lyhyen silmäyksen, jonka avulla Tuomaan luonnonoikeusteorian piirteet hahmottuvat paremmin. Tutkielman historialliset ja käsitteelliset tarkastelut osoittavat, että Tuomaan teoria tulee ymmärtää
metafyysisenä teoriana. Toisaalta teoria sisältää aineksia, joiden pohjalta sitä voidaan perustellusti kehittää modernin episteemisen käänteen mukaiseen suuntaan.
|
|---|