| Summary: | Luokanopettajan ammatissa aloittamisen on tutkimuksissa todettu vaativan tuoreilta luokanopettajilta erityisen paljon kesto- ja uudistumiskykyä, resilienssiä.
Siirtymä opettajaopiskelijasta täysvastuulliseksi luokanopettajaksi voi yllättää,
hämmentää ja joskus järkyttääkin, jopa siinä määrin, että tuore luokanopettaja
uupuu tai jättää alan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia
kokemuksia tuoreilla luokanopettajilla on uransa aloitukseen liittyen, ja millaiset
voimavaratekijät niissä näyttäytyvät merkityksellisinä.
Laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin syksyllä 2020 haastattelemalla
kymmentä tuoretta luokanopettajaa. Haastatteluja täydentämään osallistujilta
kerättiin uran alun kokemuksia havainnollistavat piirroskuvat. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysimenetelmää.
Luokanopettajan ammatissa aloittaminen näyttäytyy noviisiopettajien kokemuksissa iskuna vasten kasvoja, josta alkaa hyvinvointiakin koetteleva selviytymisen jakso. Työntekijän resilienssiä rakentavat voimavaratekijät jaettiin teoriaohjaavassa analyysissa yksilöllisiin ja kontekstuaalisiin voimavaratekijöihin
sekä yksilön käyttämiin resilienssistrategioihin. Merkittävimmiksi analyysissa
nousivat yksilön omanarvontunto, elämänkatsomus ja minäpystyvyys, monipuoliset ja tukevat ihmissuhteet työssä ja työn ulkopuolella, sekä kommunikaation ja työn rajaamisen strategiat.
Tutkimuksen tulokset vahvistavat näkemystä siitä, että opettajan työuran
alku on huomattavan kuluttavaa aikaa, jolloin vahva resilienssi on erityisen tärkeää tasapainon ja hyvinvoinnin saavuttamiseksi työssä. Yksilölliset ja kontekstuaaliset voimavarat ovat tällöin ensiarvoisen tärkeitä, eikä vastuu niiden hyödyntämisestä voi jäädä yksin noviisiopettajan harteille.
|
|---|