Motivoiva haastattelu sosiaalityön työmenetelmänä asiakkaan tukeminen päihteettömyyteen

Tässä aineistolähtöisellä analyysillä toteutetussa kirjallisuuskatsauksessa kuvataan motivoivan haastattelun käyttöä sosiaalityön työmenetelmänä yksilön päihteettömyyden tukemisessa. Työn teoreettisena viitekehyksenä on transteoreettinen muutosvaihemalli. Tutkimustehtävänä on lähdekirjallisuuden kau...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Mero, Jenna
Muut tekijät: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Department of Social Sciences and Philosophy, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Kandityö
Kieli:fin
Julkaistu: 2020
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/72165
Kuvaus
Yhteenveto:Tässä aineistolähtöisellä analyysillä toteutetussa kirjallisuuskatsauksessa kuvataan motivoivan haastattelun käyttöä sosiaalityön työmenetelmänä yksilön päihteettömyyden tukemisessa. Työn teoreettisena viitekehyksenä on transteoreettinen muutosvaihemalli. Tutkimustehtävänä on lähdekirjallisuuden kautta selvittää, kuinka päihdeongelmaisen asiakkaan päihteettömyyttä ja siihen liittyvää muutosprosessia voidaan motivoivan haastattelun avulla tukea. Kirjallisuuskatsauksen aineisto koostuu motivoivaan haastatteluun, motivaatioon, riippuvuusongelmiin ja elämäntapamuutokseen liittyvistä perusteoksista, tieteellisistä artikkeleista ja väitöskirjoista, sekä verkkolähteistä kuten Suomalaisista Käypä hoito -suosituksista. Motivoivan haastattelun hengessä korostuu asiakkaan ja sosiaalityöntekijän yhteistyö, evokaatio eli muutoshalun esiin kutsuminen ja asiakkaan autonomian eli itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Menetelmän periaatteita ovat väittelyn välttäminen, empatian ilmaiseminen, asiakkaan pystyvyyden tunteen vahvistaminen ja asiakkaan omien arvojen ja ongelmakäyttäytymisen välisen ristiriidan voimistaminen, sekä fokuksen suuntaaminen kohti muutosta. Menetelmää voi hyödyntää eri asiakasryhmien elämäntapamuutostyöskentelyssä. Se näyttäytyy tuloksellisena työvälineenä muutosmotivaatiota vielä etsivien asiakkaiden kohdalla ja alkoholinkäytön vähentämisessä. Päihdehaittojen vähenemisen ja päihteettömyyden suhteen tutkimustulokset ovat osin ristiriitaisia. Menetelmän oppiminen vie aikaa ja osaamista tulee jatkuvasti tietoisesti ylläpitää. Työntekijän tavalla kohdata asiakas muutosprosessin vaiheissa aktiivisena toimijana ja olla vuorovaikutuksessa empaattinen, kunnioittava, kysyvä ja reflektoiva, nähdään kuitenkin olevan suuri merkitys asiakkaan päihteettömyyteen motivoitumiselle ja päihdehoidossa pysymiselle.