| Summary: | Tutkielmani käsittelee assosiatiivisuutta taidenäyttelyssä, erityisesti Hidas taikuus -näyttelyn (Riihimäen taidemuseo 2011) esillepanossa. Taidenäyttelyiden historian valossa näyttelyn assosiatiivisuuden voi ymmärtää usealla tavalla. Laajasti sillä voi viitata näyttelyn verkostomaisiin suhteisiin. Museologisen tyypittelyn mukaan assosiatiivinen näyttely viittaa esillepanoon, joka kannustaa kävijää omiin assosiaatioihin ja omien merkitysten luomiseen.
Tutkielmassani tarkastelin Hidas taikuus -näyttelyn teosten esillepanoa: konkreettisia teosrinnastuksia ja teosten välisiä suhteita sekä teoksiin liittyviä mielensisäisiä assosiaatioita. Pohdin millaisia uusia merkityksiä, myös kielellisen merkitysjärjestelmän ulottumattomissa olevia, niistä voisi syntyä. Pohdin lisäksi, millaisena subjekti näyttäytyy näyttelyn yhteydessä.
Valitsin rajaaviksi apuvälineikseni näyttelyn assosiatiivisuuden avaamiseen elokuvan metaforan ja visuaalisen analogian. Nämä toivat assosiatiivisuuteen kaksi eri näkökulmaa. Elokuvan metafora auttoi ymmärtämään toisaalta näyttelyn lineaarista assosiatiivisuutta, kuvien jatkumoita ja teosten kytkeytymistä tarinallisesti. Toisaalta se toi käsityksen vertikaalisesta assosiatiivisuudesta, joka avasi näyttelyssä ulottuvuuksia lineaarisen ajan ulkopuolelle ja horjutti dikotomisia asetelmia, kuten subjekti–objekti-jakoa.
Visuaalisella analogialla tarkoitin tutkielmassani asioiden ilmaisemista toisessa rekisterissä representoivan analogian sijaan. Tutkimuksessani keskityin visuaalisen analogian kykyyn avata assosiaatioita, jotka liittyvät erilaisten dikotomioiden ylitykseen: abstraktien käsitteiden ja teosten aistimellisuuden välisen rajan ylittämiseen sekä mielen sisäisen ja ulkoisen väliseen yhteyteen.
|
|---|