| Summary: | Tutkielman tehtävänä on selvittää, kuinka ilmastonmuutoksen takia liikkumaan joutuneita
representoidaan aineistona olevassa Task Force on Displacement -raportissa. Task Force on
Displacement on Pariisin ilmastokokouksessa vuonna 2015 luotu ryhmä, jonka tarkoitus on
"kehittää suosituksia kokonaisvaltaisille lähestymistavoille, joilla vältetään, minimoidaan ja
käsitellään ilmastonmuutoksen haitallisiin vaikutuksiin liittyvää pakkosiirtymistä" (Task
Force on Displacement 2018, 19).
Tutkielman näkökulma on vahvasti sosiaalisessa konstruktionismissa. Kielenkäytöllisillä
valinnoilla katsotaan olevan todellisuutta rakentava vaikutus, joten sillä, miten ilmastonmuutoksen takia liikkumaan joutuneista ihmisistä puhutaan ja miten heitä representoidaan,
on väliä, koska nämä kielenkäytölliset valinnat tuottavat todellisuutta.
Tutkielman analyysimenetelmänä on käytetty kriittistä diskurssianalyysiä. Analyysissä aineistosta nousee kolme diskurssia: liikkuvuusdiskurssi, siirtolaisuusdiskurssi ja pakkosiirtymisdiskurssi, joista viimeisin hegemonisoituu. Diskurssien sisältä löytyy kutakin diskurssia
mukailevia representaatioita, joista pakkosiirtymisrepresentaatio on tutkimuskysymykseen
nähden relevantein.
Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että ilmastonmuutoksesta johtuvan pakotetun liikkumisen ympärillä oleva kielenkäyttö ei ole vakiintunutta ja ilmiön kielellinen rakentuminen
on yhä kesken. Aiemmin keskustelu on pyörinyt paljon pakolainen -termin käytön oikeellisuuden ympärillä, mutta keskustelu on siirtynyt sittemmin koskemaan ”heitä, jotka pakkosiirtyvät ilmastonmuutoksen kontekstissa”. Ilmastonmuutoksen takia liikkumaan joutuneiden representaatiot ovat aineistossa epäselviä oletettavasti myös juuri tästä syystä.
|
|---|