| Summary: | Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on tarkastella kuuden huostaanotetun ja lastensuojelulaitokseen sijoitetun nuoren ajatuksia ja näkemyksiä perheestä ja perhesuhteista. Tarkoituksena on selvittää, miten nuoret määrittelevät perheensä ja perhesuhteensa sekä millaisia muutoksia niissä tapahtuu ja miten perhesuhteita ylläpidetään sijoituksen ja huostaanoton aikana.
Tutkimuksen aineisto koostuu nuorten yksilöteemahaastatteluista ja heidän tekemistään kirjoitelmista. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Aineiston analyysissa teoreettisena näkökulmana painottuu konfigurationaalinen lähestymistapa perheeseen, perhesuhteiden neuvoteltavuus ja moninaisuus sekä perhesuhteiden institutionaalinen säätely.
Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että sijoitetut ja huostaanotetut nuoret neuvottelevat perheestään ja sen rajasta yksilöllisesti. Perhe määriteltiin hyvin moninaisesti ja se muodostui itselle kaikkein tärkeimmistä ja läheisimmistä ihmisistä sekä lemmikkieläimistä. Erityisesti äiti korostui hyvin tärkeänä perheenjäsenenä. Perheen määrittelyn taustalla oli sekä biologinen sukulaisuus että tunteet, läheisyys, välittäminen, huolenpito ja kokemus yhteenkuuluvuudesta. Nuorten perheessä ja perhesuhteissa oli tapahtunut muutoksia sekä heidän elämänsä että sijoituksen aikana. Julkisen vallan puuttumisen ja sen antaman avun ja tuen myötä tulehtuneet ja huonot suhteet perheenjäseniin, erityisesti vanhempiin, olivat parantuneet ja lähentyneet huomattavasti. Etäisyys perheestä auttoi nuoria ymmärtämään perheenjäsenten tärkeyden ja vahvistamaan tunnesidettä heihin. Perhesuhteita ylläpidettiin sijoituksen ja huostaanoton aikana yhteydenpidon ja tapaamisten sekä yhteisen ajan ja tekemisen kautta. Julkinen valta sääteli nuorten perhesuhteita ja niiden ylläpitämistä institutionaalisen toiminnan kautta.
|
|---|