| Summary: | Saksan kielen kuten muidenkin kielten kielioppi rakentuu verbien ympärille. Vieraan kielen oppijan
näkökulmasta lähimerkitykselliset verbit ovat erityinen oppimishaaste, koska ne esitetään sanakirjoissa
usein toinen toistensa synonyymeinä. Verbeillä saattaa kuitenkin olla eroja esimerkiksi merkityksissä,
vivahteissa, käyttötaajuuksissa, alueellisuudessa sekä käyttöyhteyksissä. Sanakirjoissa olisi tarpeen
kiinnittää erityistä huomiota siihen, että kielenoppija osaa valita kulloinkin tarkoituksenmukaisen
vaihtoehdon eli tunnistaa käyttöyhteyteydet, jotka ovat molemmille verbeille yhteisiä, mutta myös
sellaiset, jotka erottavat verbit toisistaan.
Tässä kandidaatintutkielmassa selvitetään lähimerkityksisten verbien - einschenken ja eingießen -
käyttötapoja. Tutkimuksessa vertaillaan keskenään eri sanakirjalähteiden tarjoamia kuvauksia näiden
verbien merkityksistä sekä käytöistä. Sen jälkeen sanakirjatietoja vertaillaan todelliseen kielenkäyttöön
korpusanalyysin (DeReKo) avulla. Lopuksi pohditaan sitä, miten sanakirjojen kuvauksia voisi kehittää,
jotta ne palvelisivat paremmin kielen oppijan tietotarpeita.
Sanakirjavertailu osoittaa eri lähteiden välillä huomattavia eroja sen suhteen, millaisia merkityksiä ja
käyttötapoja ne näille verbeille tunnistavat. Korpusanalyysin tuottama kvantitatiivinen tieto eri
käyttötapojen yleisyydestä puolestaan auttaa tunnistamaan verbien väliset keskeiset käyttöerot, jotka
sanakirjoissa olisi nykyistä paremmin tarpeen huomioida. Tulokset vahvistavat verbien väliseksi
semanttiseksi suhteeksi osittaissynonymian. Yhteisten merkitysten ja käyttötapojen lisäksi verbeillä on
selkeästi tunnistettavia omia käyttötapojaan, joissa ne eivät ole vaihdettavissa.
|
|---|