| Summary: | Tämä tutkielma käsittelee videopelaamista lapsuuden ja nuoruuden muistojen kautta. Tutkielman tarkoituksena on tutkia pelaamista muistitietotutkimuksen kautta, sillä se on pelitutkimuksen kentällä pienempään rooliin jäänyt tapa tutkia pelaamista.
Tutkielman päämenetelmä on muistititietotutkimus, mutta tutkijan omat kokemukset tuovat myös hieman autoetnografista näkökulmaa tutkielmaan. Aineisto koostuu kuudesta haastattelusta ja tutkielman tarkoituksena on tuoda esille haastateltavien varhaisia kokemuksia videopelaamisesta. Haastattelut on tehty teemahaastatteluina ja teemoina ovat olleet ensimmäinen pelikokemus, pelaamisen paikat, opettelu, sosiaalisuus, rajat, pelikoneet ja pelit sekä pelaaminen nykyään. Haastattelut on toteutettu 11.2017–10.2018 välisenä aikana. Aineistossa on myös käytetty hieman haastatteluiden jälkeen käytyjä keskusteluja.
Tutkielma esittelee pelaamisen historiaa 1990–2000-lukujen taitteessa pelaajien muistojen kautta. Tutkielmassa kävi ilmi, että esimerkiksi pelien kirjo on ollut moninainen jopa näinkin pienellä otannalla. Pelaaminen on muuttunut osalla haastateltavista satunnaiseksi ajanvietteeksi, mutta samat pelit tai pelisarjan uudemmat pelit toistuvat myös aikuisiällä. Pelien ikärajojen valvonnassa on tapahtunut selkeä muutos sekä lain suhteen, mutta myös vanhempien aktiivisuudessa valvonnan suhteen.
|
|---|