”He nyt tarttee enemmän tukea, muttei se tarkoita, etteikö vois omassa elämässä suoriutua” toimintakyvyn merkitys vaativan erityisen tuen oppilaan nivelvaiheen ohjaukselle

Tutkimuksessa tarkasteltiin vaativan erityisen tuen oppilaiden oppilaanohjausta ja toimintakyvyn merkitystä ohjaukselle perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheessa. Tutkimuksella tuettiin Vetovoimala -hankkeen (2018-2020) tavoitetta kehittää ammatillisen koulutuksen hakuvaiheen palveluja. Tutkimu...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Niemeläinen, Tarja
Other Authors: Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Faculty of Education and Psychology, Opettajankoulutuslaitos, Department of Teacher Education, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Format: Master's thesis
Language:fin
Published: 2020
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/68275
Description
Summary:Tutkimuksessa tarkasteltiin vaativan erityisen tuen oppilaiden oppilaanohjausta ja toimintakyvyn merkitystä ohjaukselle perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheessa. Tutkimuksella tuettiin Vetovoimala -hankkeen (2018-2020) tavoitetta kehittää ammatillisen koulutuksen hakuvaiheen palveluja. Tutkimustiedosta hyötyvät vaativaa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden ohjauksessa ja kuntoutuksessa työskentelevät henkilöt sekä muut hakuvaiheen toimijat. Fenomenologishermeneuttinen tutkimus toteutettiin haastattelemalla kahdeksaa oppilaanohjaajaa ja seitsemää 8. ja 9. luokan vaativaa erityistä tukea tarvitsevaa oppilasta. Temaattinen analyysi tuotti koodauksen jälkeen tulokseksi kaksi vaativan erityisen tuen oppilaanohjausta ja kaksi toimintakyvyn merkitystä oppilaanohjaukselle kuvaavaa teemakarttaa. Tulokset osoittivat oppilaanohjauksen olleen pragmaattista, itsetuntemusta ja realismia painottavaa, yksilöllistä ohjaustyötä. Oppilaat kävivät identiteettineuvotteluja ja harjoittivat itseohjautuvuutta itsenäisen suoriutumisen ja avun hyväksymisen välisiä etäisyyksiä mittaamalla. Oppilaanohjaajat kokivat tärkeänä esittää ammatillisen näkemyksensä jatkosuunnitelmista, mutta kohtasivat tulkinnallisia haasteita toimintakykyarvio.fi- kyselyn käytössä. Johtopäätös on, että tulevaisuuden suunnanotoissa oppilaat tarvitsevat ohjausta vahvuuksiensa tunnistamiseen. Toimintakyvyn varhainen tunnistaminen auttaa suuntaamaan tavoitteellisemmin koulutusuralle. Lisätutkimusta tarvitaan tyttöjen tukitarpeista ja toimintakykyarvio.fi- palvelun käyttökokemuksista ohjauksen tukena.