Summary: | Oppimisympäristön käsite on vuosikymmenten saatossa laajentunut ja digitalisaation mukanaan tuomat muutokset yhteiskunnassa heijastuvat myös opetukseen. Tämän tutkielman avulla kartoitettiin ruotsinopettajien käsityksiä ja näkemyksiä ruotsin kielen digipohjaisesta opetuksesta. Tavoitteena oli selvittää, millä tavoin opettajat hyödyntävät opetuksessaan sähköisiä tai digitaalisia työvälineitä, kuten älylaitteita ja eri sovelluksia, ja millaisina he näkevät omat digitaitonsa, oppilaiden taidot sekä digitalisaation hyödyt ja haasteet. Tutkimukseen osallistui viisi ruotsinopettajaa eri puolilta Suomea ja se toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla yksilöteemahaastatteluilla. Tulokset analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Informantteina olleet ruotsinopettajat työskentelivät joko peruskoulussa tai lukiossa.
Tulokset osoittivat opettajien suhtautuvan digipedagogiikkaan enimmäkseen myönteisesti ja käyttävän teknologiaa hyödyksi opetuksessaan vaihtelevissa määrin. Myös kriittisyyttä digioppimista ja -opettamista kohtaan ilmeni. Sähköisten oppimisalustojen ja sovellusten käyttöä opettajat perustelivat monipuolisesti ja tilannekohtaisesti niin oppimisen kuin arvioinninkin näkökulmasta. Esille nousivat kysymykset erityisesti ruutuaikaan, oppilaiden vaihteleviin ja osin heikkoihin digitaitoihin, itseohjautuvuuteen, koulujen vähäiseen laitteistokantaan ja opetussuunnitelman sisältöihin liittyen. Eniten opettajat käyttävät oppikirjasarjan digimateriaaleja sekä mm. Quizlet- ja Kahoot-sovelluksia. Lisäksi tuloksissa painottui tulevaisuuden työelämätaitojen merkitys suhteessa käytettyihin toimintatapoihin. Tulokset korreloituvat aiempiin tutkimuksiin siten, että tutkimushenkilöt mainitsivat samankaltaisia haasteita ja hyötyjä sekä pedagogiikkaan liittyviä ajatuksia kuin aiemmin tehtyjen tutkimusten ja selvitysten tekijät. Jatkossa tutkimuksen voisi toistaa vertailemalla eri oppiaineiden opettajien tapoja ja syitä hyödyntää uutta teknologiaa pedagogiikassaan.
|