| Yhteenveto: | Resurssien määrä vaikuttaa lajien välisiin suhteisiin, yhteisöjen koostumukseen ja ekosysteemin tuottavuuteen. Niukoissa ja vähätuottoisissa elinympäristöissä kasvilajien menestymistä saattaa rajoittaa useamman, kuin yhden resurssin saatavuus. Paahdeympäristöt ovat luonnostaan kuivia ja ravinneköyhiä elinympäristöjä, joiden lajisto on uhanalaistunut Suomessa erityisesti umpeenkasvun ja metsienkäsittelyn vuoksi. Tässä tutkimuksessa käsittelin kolmea merkittävää ympäristön resurssia: kalkin määrää maaperässä, keräsienijuurta ja kasviyhteisön monimuotoisuutta ihmisvaikutuksesta syntyneessä korvaavassa paahdeympäristössä. Faktorikoe toteutettiin Jyväskylän Vesangassa käytöstä poistetulla hiekkakuopalla kylvämällä kangasajuruohon (Thymus serpyllum), masmalon (Anthyllis vulneraria) ja mataroiden (Galium verum ja G. x pomeranicum) siemeniä yksin sekä seoksena koeruuduille. Itäneiden taimien määrä, peittävyys ja koko sekä juurten keräsienikolonisaation määrä eri käsittelyryhmissä laskettiin. Käsittelyjen vaikutus kasvuun oli useimmiten positiivinen. Masmalon ja mataroiden taimien peittävyys kasvoi, kun kalkkia ja keräsientä lisättiin yhdessä tai erikseen ja myös mataroiden koko oli suurempi keräsienen lisäämisen myötä. Juurten keräsienikolonisaatio oli runsasta, eivätkä käsittelyt vaikuttaneet kolonisaation määrään. Tulosten perusteella kohdelajien menestyminen riippui useammasta rajoittavasta resurssista. Paahdelajien siementaimien kasvua niukassa elinympäristössä voidaan tukea kalkitsemisen ja keräsienisiirrosteen avulla. Lajien suojelun kannalta kasvilajien sekä isäntäkasvien ja keräsienikumppaneiden välisiin vuorovaikutussuhteisiin sekä maaperätekijöihin kuten happamuuteen tulisi kiinnittää enemmän huomiota.
|
|---|