| Yhteenveto: | Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella, minkälaisia kokemuksia työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevilla nuorilla itsellään on toisen asteen koulutuksen keskeytymisestä. Kiinnostukseni aiheeseen heräsi oman työni perusteella. Aloin kiinnostua siitä, millaisia kokemuksia motivoitumattomiksi tai sitoutumattomiksi kutsutuilla, moneen kertaan opintonsa keskeyttäneillä nuorilla koulutuksen keskeytymisestä oikein on.
Tutkimuksen lähestymistapa on fenomenologis-hermeneuttinen, koska tässä tutkimuksessa olen ollut kiinnostunut nimenomaan nuorten omista kokemuksista. Tutkimus on aineistolähtöinen, ja aineisto on kerätty haastattelemalla seitsemää, iältään 19–26-vuotiasta nuorta, jotka ovat keskeyttäneet koulutuksen yhden tai useamman kerran ja jotka ovat haastatteluhetkellä työelämän ja koulutuksen ulkopuolella. Haastattelumenetelmänä käytin teemahaastattelua. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on syrjäytymisen ristiriitainen käsite, koska koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten voidaan ajatella olevan syrjäytyneitä yhteiskunnan jäsenen tavanomaisina pidetyistä elementeistä, ammattiin johtavasta koulutuksesta ja työelämästä. Tarkastelen sitä, miten haastateltavien nuorten kokemukset ovat yhteydessä syrjäytymiseen.
Jokainen seitsemästä nuoresta kertoi lapsuudessa koetuista vaikeuksista ja suurista menetyksistä. Peruskouluvaiheessa nuoret olivat kohdanneet oppimisvaikeuksia sekä vaikeita ja pitkäaikaisia kiusaamiskokemuksia. Heidän nuoruuteensa kuului kamppailuja mielenterveyden ongelmien tai päihderiippuvuuden kanssa. Tämän tutkimuksen pohjalta näyttääkin siltä, että ainakin osa koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevista koulutukseen heikosti sitoutuneista nuorista tarvitsisi vahvaa henkilökohtaista tukea ja ohjausta opiskelun onnistumiseksi. Vaikeista kokemuksista huolimatta nuorilla oli toiveita ja suunnitelmia tulevaisuuden varalle, ja näihin suunnitelmiin kuului myös ammatin hankkiminen. Haastatellut nuoret eivät itse pitäneet itseään syrjäytyneinä tai ”häviäjinä”, heillä vain polku ammatin ja työelämän syrjään on pidempi ja mutkikkaampi ja paikka paikoin pimeyteen häviävä. Näitä pimeitä jaksoja valaisemaan nuorella tulisi olla saatavilla tukea. Koulu- ja opintotukijärjestelmän tulisi olla myös joustava ja hyväksyä koulunkäynnin katkot ja mutkittelut ilman, että opiskelijan olisi kohtuuttomasti stressattava opintotukikuukausien riittämistä tai kokonaan keskeytettävä koulunkäynti.
|
|---|