| Yhteenveto: | Tämän tutkielman tavoitteena on kuvata ja analysoida rikosseuraamustyöntekijän ja asiakkaan supportiivista
vuorovaikutusta. Tarkastelun kohteena on tuen hakeminen ja tuen osoittaminen, tuen osoittamisen henkilökeskeisyyden
aste, sekä vuorovaikutuosapuolten responssit toistensa tuen hakemisen ja tuen osoittamisen ilmauksiin. Toteutamme
tutkimuksen laadullisella tutkimusotteella, ja tutkimusmenetelmämme on vuorovaikutusanalyysi. Analyysi toteutetaan osittain teoria- ja osittain aineistolähtöisesti. Aineistomme koostuu kahdeksasta rikosseuraamustyöntekijän ja asiakkaan tapaamisesta, jotka videoimme. Tutkimushenkilöitä on yhteensä 15. Kaikissa tapaamisissa oli läsnä eri asiakas ja
työntekijä, paitsi kahdessa tapaamisessa oli sama työntekijä.
Ensimmäisen keskeisen tuloksemme perusteella supportiivisen vuorovaikutuksen prosessia olisi hyvä tarkastella
Barbeen ja Cunninghamin (1995) supportiivisen vuorovaikutusepisodin jäsennystä monipuolisemmin ja ottaa
tarkemmin huomioon vuorovaikutussuhteen ominaispiirteet. Esimerkiksi professionaalisen vuorovaikutussuhteen
osapuolten vuorovaikutuskäyttäytymiseen vaikuttavat ammatilliset velvoitteet, roolit ja normit, jotka luovat
ainutlaatuisen lähtökohdan supportiiviselle vuorovaikutukselle. Osapuolten jakaman yhteisen tavoitteen saavuttaminen
voi nimittäin vaatia tuen osoittamista tai tuen hakemista supportiivisen vuorovaikutusepisodin mallista poikkeavalla
tavalla.
Toisen keskeisen tuloksemme mukaan rikosseuraamustyöntekijän ja asiakkaan supportiivinen vuorovaikutus ilmentää
heidän asiantuntija-asiakassuhteensa ominaispiirteitä. Supportiivisessa vuorovaikutuksessa hallitaan professionaalisen
vuorovaikutussuhteen keskeisiä jännitteitä, eli etäisyyttä, yksityisyyttä ja emotionaalisuutta. Siinä tehdään näkyväksi
osapuolten rooleja, kuten esimerkiksi rikosseuraamustyöntekijän velvollisuutta motivoida asiakasta rikoksettomaan
elämään tukea osoittamalla.
Tulokset auttavat lisäämään ymmärrystä rikosseuraamustyöntekijän ja asiakkaan vuorovaikutuksesta ja
vuorovaikutussuhteesta sekä niiden merkityksestä yhdyskuntaseuraamustyön tavoitteiden saavuttamisessa. Tuloksia
voi soveltaa työn prosessien kehittämisessä, kuten esimerkiksi motivoivan keskustelun syventämisessä.
|
|---|